Festa dell'addio

tumi
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin reissu. Tammikuu on kyllä varmaan ollut yksi reissun rankimpia kuukausia. Tentit, junassa istuminen ja kaikki muu käytännön säätö on tuonut ressiä helppoon elämään. Opintorekisteriotteen saaminen ei todellakaan ollut helppoa, enkä jaksa edes kirjoittaa netin katkaisemisesta. Se ei ainakaan hetkeen vielä edes katkea, tarvitaan vielä vähintään muutama kirje, käynti liikkeessä, muutama jonotusnumero jne. Onneksi tässä maassa asiointi on helppoa.
Viimeiset päivät on menny juhliessa ja syödessä. Hauskaa on ollut, mutta toisaalta samalla on todella haikea fiilis kun melkein joka kerta joutuu jonkun hyvästelemään. Perjantaina juhlittiin Philippen läksiäisiä ja lauantaina oli vuorossa meidän läksärit. Lahjaksi saatiin saksalaistiimiltä&Philippeltä isot pahvit, joihin oli liimattu kuvia matkan varrelta. En olisi ehkä ihan kaikkia näitä kuvia itse valinnut...antavat hieman kyseenalaisen kuvan reissusta :) Mutta aivan ihana muisto. Ja Laura oli polttanut meille levyt jotka sisältävät kaikki matkan hitit. Tämän parissa voi myöhemmin fiilistellä.
Tänään on vuorossa viimeinen pizza, yritetään hieman jättää myös positiivisia muistoja tästä maasta :) Huomenna illalla alkaa matka kohti Suomea. Tiedän jo etukäteen että lähtö tulee olemaan kamala, sillä kaikki tänne jäävät tulevat asemalle hyvästelemään. Onneksi lähdetään Jennin kanssa yhdessä, joten kun tulee tippa voidaan nyyhkiä yhdessä. Lohdutuksesi otetaan hieman vino rossoa mukaan junamatkalle. Yö lentokentällä puolestaan voitetaan kotipizzan ja lambrusco-pullon kera. Tämä on viimeinen posti tänne, blogi hiljenee. Pian nähdään :)

Perugia

Perugiaan palaaminen oli jotenkin outoa. Toisaalta tuli kotoinen olo, kun kaikki paikat olivat tuttuja, mutta toisaalta kaikki tutut ihmiset puuttuivat ympäriltä. Ana ja Alberto olivat aivan yhtä ihania kuin aina ennenkin. Iltaa vietettiin kotosalla telkkarin parissa sillä oli taas hieman väsähtäny olo kun oli istunut kuusi tuntia junassa ja herännyt aikaisin aamulla. Niin ja tehtiin taas espanjalaisten suurta herkkua tortillaa. Ei siis meksikolaista räiskälettä täytteillä vaan perunamunakasta. Ja jälkkäriksi tiramisua. Nam :P Riitti vielä seuraavaksi päivä tortillaa matkaevääksikin. Kulinaristinen kiertomatka Italian ympäri päättyi tähän.

Caserta e la guerra delle stelle

Maanantain ohjelmassa oli Regge di Caserta eli Casertan palatsi. Paikassa oli ilmeisesti jotain samaa kuin Versailles'ssa, mutta enpä osaa sanoa kun en ole siellä käynyt. Palatsi oli ihan hieno, mutta palatseja on tullut jo nähtyä niin paljon ettei sitä oikein jaksanut enää arvostaa. Star Warseja oli kuvattu palatsissa ja suurena tähtien sota fanina tämä tieto liikutti huomattavasti.

Palatsin takana oli iso puisto, jonka perällä oli giardini inglesi. Puistolla oli pituutta kolme kilometriä, joten ajateltiin että ehkä on parempi hypätä bussin kyytiin ja körötellä sillä toiseen päähän. Marian kämppis Marissa teki tuttavuutta bussikuskin kanssa ja kuski neuvoi että vaikka puutarha on jo suljettu, niin te vaikutatte niin carinoilta että kyllä teidät varmasti vielä sisälle päästetään. Ja niin päästettiinkin. Puutarha oli yli 100 hehtaaria, joten paljoa ei ehditty näkemään mutta se vähä mitä nähtiin oli näkemisen arvoista. Paluumatkalla palatsille samainen bussikuski teki meille ylimääräisen koukkauksen ja näytti puistossa olevan lammen jossa oli saari. Toisinaan tässä maassa on hyötyä siitä että on nainen... :)

Pompei

Sunnuntaipäivä meni Vesuviuksen juurella Pompeissa raunioissa seikkaillen. Paikka oli aika valtava ja vaikka kolmisen tuntia kierrettiin siellä niin paljon jäi vielä näkemättä. Mutta toisaalta kyseessähän oli kokonainen kaupunki, jossa oltiin.

Jälleen kerran säät suosi ja ilman takkia tarkeni mukavasti. Eväät oli napattu mukaan ennen raunioille menoa, ja aurngon paisteessa amfiteatterin portailla tuhottiin calzonet. Erikoisuutena tosin oli että calzonet olivat friteerattuja...(?) Maistuivat lähinnä meikäläisten lihapiirakalle. Eli tuskin niillä oli mitään tekemistä pizzan kanssa, mutta raukoilla on liian köyhä sanavarasto ruuan suhteen eivätkä tiedä lihapiirakan päälle mitään :)

Mielenkiintoisin, tai ainakin erikoisin, paikka Pompeissa oli bordelli. Pieni talo, jossa oli katon rajassa maalauksia eri asennoista ja pieniä huoneita joissa oli kivipeti. Ei tiedä olivatko maalaukset tarkoitettu katalogiksi että valitse mitä haluat vaiko muuten vaan inspiroinniksi.

Salerno - Benvenuto in Italia

Seuraavana aamuna Salernossa oli vuorossa uusi ylläri. Maria sanoi että kämppis oli jättänyt lapun että suihkussa oli hajonnut vesiputki ja vesi oltiin jouduttu katkaisemaan. Eli ei vessaa, ei suihkua, ei hampaiden pesua, ei aamukahvia, ei mitään. Mutta Italiassa on oppinut joustavaksi eli non c'è problema. Alakerrasta saa pystykahvin eurolla, hampaat voi pestä rautatieasemalla ja suihkussa voi käydä kaverin luona... Ja maanantaina illasta saatiin taas vesiputkikin kuntoon.

Salerno oli mukava pikkukaupunki, oikein sellainen italialaistyylinen, jossa ruoka ostetaan kadulta toreilta. Paikka johon voisi hyvin kuvitella menevänsä lomalle. Ja söin muuten ehdottomasti reissun parhaan jäätelön siellä. Pistacchio-ricotta jäätelö jossa oli kokonaisia pistaaseja joukossa. Gelateriaan oli ulos asti jonoa eikä ihme.

Napoli - Jätteitä ja mafiapomoja?

Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen herätys ja nokka kohti Napolia. Iltapäivällä olin perillä, hain turistitoimistosta kartan käteen ja eikun menoksi. Ensivaikutelma rautatieaseman ulkopuolella oli mamma mia, che casino!!! Katua ylittäessä sai tosissaan juosta sillä autot ja vespat tuntuivat suorastaan tähtäävän jalankulkijoihin. Jonkin verran oli liikennevaloja mutta puoletkaan niistä ei ollut toiminassa ja Napolissa tuntuivat sekä vihreä että punainen tarkoittavan sitä että saa mennä. Mukavana lisänä oli epämääräiset peräänhuutelijat aseman nurkilla...

Ensimmäinen etappi oli Napolin Duomo, jossa ei ollut kyllä mitään erikoista, kiinnikin vielä niin ei päässyt edes sisälle kurkkimaan. Sieltä jatkoin centro storicoon Spaccanapolille, eli pitkälle kadulle joka halkaisee Napolin. Matkalla poikkesin sivukujilta hakemaan evääksi palan pizzaa kun kerran sen syntysijoilla olin, ja olihan se hyvää :P Spaccanapolilta matka jatkui ostoskadulle josta löytyi Bershka ja väkisinhän sieltä aleilta tarttui tavaraa mukaan.

Napolin satamaseutu oli oikein leppoisan näköistä seutua, paljon paatteja ja kalastelijoita ja kun muutenkin oli oikein lämmin päivä niin siellä oli mukava käppäillä. Liikennettä lukuunottamatta Napoli oli oikeastaan ihan positiivinen yllätys. Vaikka jäteongelmat olivat päällänsä niin keskusta oli siisti. Tai ei siis missään nimessä siisti normaalissa mittakaavassa, mutta verrattuna lehtikuviin joita Napolin jätevuorista on nähnyt. Mukava vaihteeksi käydä kaupungissa joka ei ole täysin turistien valtaama.

Illalla hyppäsin junaan ajatuksena päästä Salernoon. Hetken aikaa kun olin junassa istunut niin tuli kuulutus että kaikki junat Napolin asemalla ovat hetkellisesti pois käytöstä, mielenosottajat ovat vallannet raiteet. Tilannetta kesti reilun tunnin verran, jonka jälkeen junat taas kulkivat hetken aikaa, mutta pian tuli taas kuulutus että eipäs kuljetakaan ja että kaikkien pitää poistua junista. Junat olivat odotelleet niin pitkään että puolet lähdöistä oli pakko jättää tekemättä. Lähdin kiireellä sitten katsomaan että mikä olisi seuraava Salernoon menevä juna ja vajaan puolen tunnin päästä sellainen löytyi. Käpyttelin rauhassa junaa kohti, koska sen piti lähteä vasta tovin kuluttua, ja vastaan tuli konnari joka huusi että juokse, juokse juna lähtee. No ei muuta kuin jalat alle ja kipittämään. Vastaan tuli lisää konnareita pikkukärryautonsa kanssa ja he kanssa naureskellen tööttäilivät ja huutelivat että juokse juokse. Lopulta kun pääsin junaan niin siellähän sai istua reilun vartin ainakin ennen kuin se lähti... Huumorintajua ainakin riittää konnareilla :)

Roma

Matka kohti Roomaa alkoi perjantaina kukonlaulun aikaan ja perillä olin puolen päivän jälkeen. Jostain kumman syystä junamatkan aikana rupesi tuntumaan kuin olisin matkalla ulkomaille. Ja vaikka periaatteessahan täällä ulkomailla ollaankin niin ei aiemmat reissut ole kyllä siltä tuntuneet. Oikeastaan kun Roomaan pääsi perille niin tuntui että olin taas saapunut Italiaan. Siihen oikeaan Italiaan jossa elämä on leppoisaa ja ihmiset mukavia. Täysin erilaista kuin Pohjois-Italian eurooppalaisessa kiireessä.

Sää suosi sillä Roomassa oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän harmaan kauden jälkeen ja niinpä iltapäivä meni lähinnä kaupungilla käppäilessä. Nähtävyyksiä ei tällä kertaa tullut kierrettyä kun keskeisimmät on jo nähty. Ja vaikka majapaikka olikin Trasteveressä lähellä ravintoloita ja baareja niin ilta meni kotosalla rattoisasti kynsilakkojen, viinin ja mutakakun (joka oli aivan loistavaa, kiitos Anna) parissa.