Buon viaggio

Alkaa tulla pian 5 kuukautta täyteen siitä kun lähdin Suomen kamaralta, ja nyt alkaa tuntua siltä että on oikein mukava palata sinne. Enää en muista mitä etukäteen ajattelin eniten kaipaavani Suomesta, mutta tuskin ne ihan nappiin on menny. Ruisleipää ei oikein kerenny ikävöimään, kun vierailijat toivat tasaisesti sitä lisää varastoon ja Ikea palveli näkkileivän suhteen. Saunaa on tullut ikävä kun täällä on niin nihkee tää sisäilmojen lämmitys. Siideriäkään ei tullut niin pahasti ikävä kun olisi voinut kuvitella, kaljan juonnin opettelu on vielä kesken (ei se edelleenkään niin hyvälle maistu) mutta frizzante viinit maistuvat yllättävän paljon samalle kun alkon laatusiiderit :P

Tällä hetkellä eniten kaipaa (kavereiden yms lisäksi) hiljaisuutta. Sitä ettei Vespat kiihdytä ikkunan alla ylämäessä, ettei piipaa-autot hilpase ohi kerran tunnissa. Sitä ettei joku tuntematon hiippailee keittiössä ja yritä puhua konekivääritahdilla italiaa ennenku oon kerenny juomaan aamukahvini. Sitä ettei sisällä tarvi istua kymmenen paitaa päällekäin heti kun ulkoilmalämpötila laskee alle 10. Sitä ettei kukaan limanen urpo huutele/sihise/ääntele/tuijota kun kävelee kadulle. Sitä että bussissa voi ehkä päästä istumaan. Sitä että saan aamulehden naamani eteen aamulla ja että sunnutaina tipahtaa sunnuntailiitteet lehden mukana. Listaa vois jatkaa vaikka kuinka vielä...

Toisaalta, kyllä mä täältäkin jään kaipaamaan vaikka mitä. Alakerran tupakkakauppiasta, joka on aina niin hyvällä päällä. 90% aamuista kun avaan ikkunat aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Bussissa jutustelevat mummot on aina hyvällä päällä. Pala tuoretta focacciaa maksaa 80 senttiä ja cappuccino maksaa euron ja maistuu loistavalle. Kun naapuri tulee rappukäytävässä vastaan suusta tulee ulos buongiorno sen sijaan että seinästä löytyisi jotain mielenkiintoista. Sitä kun asuu keskustassa niin baarista voi lähteä kotiin koska vain eikä tarvi odottaa sitä 4.20 bussia -20 pakkasessa kun känniääliöt huutelee vieressä (en toki sulje pois mahdollisuutta että joskus kuuluisin itse niihin...). Ja toki tärkeimpänä: 1,69 litra Bella tavolaa joka on eri hyvää viiniä :P

Laukut alkaa olla pakattuina ja empiiristen vesiämpärikokeilujen perusteella uskalsin laittaa pari pulloa viiniä mukaan. Sormet ristissä ja peukut pystyssä check-iniin ettei ole ylikiloja. Pian nähdään.

Torino

Reissun viimeiset vieraat oli Maria ja Ignacio, jotka tulivat torstaina Genovaan kyläilemään. Perjantain meni Genovaa kierrellessä ja lauantaina lähdettiin Torinoon tutustumaan. Matkalla näkyi jopa parissa kohtaa lunta maassa, mutta Torinossa asti ei ollut, vaikka kylmä (+2) olikin. Ehkä kuolen kun palaan Suomeen....

Torino oli enemmänkin Ranskalainen kaupunki kuin Italialainen. Kadut oli leveitä ja Torinossa oli paljon katettuja kaarikäytäviä, eikä yhtä ainuttakaan Vespaa näkynyt. Kauppojakin oli vaikka kuinka, mutta kauheasti ei niissä kerennyt pyörimään. Parempi vain kun rahaa on taas joulun alla mennyt ihan mukavasti.

Nähtävää Torinossa oli Jeesuksen käärinliina. Tai väitetty sellainen, liinan tarinaan mahtui joukko kaikennäköisiä DaVinci-koodi tyylisiä mysteereitä ja seikkailuja ympäri Eurooppaa. Varsinainen liina oli arkun sisällä joten sitä ei nähnyt mutta kopio siitä oli esillä.

Hauskin nähtävyys oli Mole Antoniella, joka on Italian 2 sentin kolikon kääntöpuolella. Vanha synagoga, joka on nykyään elokuvamuseo ja näköalatorni. Rakennuksen keskellä nousi näköalahissi, jonka ympärillä ei ollut lainkaan hissikuilua vaan roikkui ikään kuin tyhjässä eli ei niin mukava paikka korkeanpaikankammoisille. Onneksi kyyti oli kuitenkin minuutissa ohi, ja ylhäältä terassilta pääsi katselemaan kaupunkia. Kaukana jopa näkyi Alppien huiput. Itse elokuvamuseo oli hauska paikka. Ei perinteinen museo, jossa vaan katsellaan ja kaikki koskeminen on kiellettyä. Täällä pääsi katselemaan itseänsä Matrixissa, pyöräilemään ET:n kanssa kuutamoon jne :)

Tämä viikonloppu on ilmeisesti ollut Italiassa talven kylmin. Etelä-Italiassa on satanut lunta ja Genovassakin päästiin jo alle 5 asteen. Sääennusteet lupailivat että ensi yönä Genovassakin tupruttelisi lunta... Tosin heti perään oli ennustettu vesisadetta, joten ei välttämättä kestä aamuun asti. Saas nähdä :)

Peltsi poikabändissä?

No ei tietenkään, mutta asia ei ole aina ollut kaikille ihan selvä. Itsenäisyyspäivänä Suomea ikävöidessämme jostain tuli puheeksi poikabändit tai ylex, en ihan muista kumpi, mutta siitä aasinsillan kautta joku keksi että Peltsihän on joskus ollut poikabändissä. Itse väitin asiaan vastaan ja lopulta kun puolet oli sitä mieltä että Peltsi on ollut 7 Taivaassa ja puolet väitti vastaan, niin päätimme antaa Googlen ratkaista asia. No Googlen avulla selvisi että eihän se ole 7 taivaassa ollut, mutta osa jatkoi edelleen väittämistä että kyllä se jossain poikabändissä on ollut, ja ajattelin että kukapa vastauksen tietää paremmin kuin herra itse joten postia kulkemaan. Ja eilen tuli vastaus. Ei sillä että itselläni olisi pakonomainen tarve olla oikeassa :)

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Moro!

En ole ollut 7. Taivaassa vaikka Jocka hyvä kaverini onkin.
Sellainen yhden hyväntekeväisyyskappaleen poikabändi nimeltä
Ainoa Oikea Poikabändi meillä kyllä oli. Biisi julkaistiin Hullut
mielenterveyden
puolesta -levyllä ja mukana oli Juuso, Tuomas Enbuske meikä ja Wallu.
Joten periaatteessa olen ollut vaikka livenä ei esiinnytty.

Joulua,

Peltsi
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Pikkujoulut

Pikkujouluissa puolille suomalaisista maistuikin sitten vain glögi ilman lisättyjä ainesosia... Mutta onneksi tällä kertaa mukana oli muitakin kuin suomalaisia joten saatiin riveihin hieman vahvistusta. Tarjolla oli glögin lisäksi pipareita ja jauhelihapasteijoita perinteiseen tapaan. Glögiä tuli juotua kaiken näköisillä lisukkeilla kylmänä ja kuumana mutta kyllä se aina vain maistui hyvälle tai sitten vain illan mittaan makuaistit turtuivat.

Illan jatkoksi siirrytiin diskobaariin nostamaan polvea ja hetken aikaa oli suu auki kun kaiuttimista rupesi raikumaan Tiktakin heilutaan taas. DJnä paikalla oli heppu johon ollaan muutaman kerran törmätty Genovan yössä mikä selittää että tajusi soittaa meille tiktakia ja kun käytiin tiedustelemassa muuta biisi valikoimaa niin saatiin illan lopetusbiiseiksi Aikuinen nainen ja satuprinsessa eli hyvää lääkettä koti-ikävään oli tarjolla :)

La festa della independenza

Itsenäisyyspäivää juhlittiin suomalaiseen tapaan linnanjuhlia katsomalla. Suomalaisten kanssa vedettiin illallinen pitkän kaavan mukaan, menussa suppilovahveroleipiä alkupalaksi, lohta ja kermaperunoita pääruuaksi (ei mitään prkln primoja ja secondoja tällä kertaa) ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja salmaria. Jotenkin kummasti hupeni myös useampi pullo viiniä ruuan kanssa ja ruuanlaiton lomassa tuli kumottua muutama olut. Iltaa siirryttiin jatkamaan Scandinavian disco bariin jossa saksalaiseen tapaan joutui maksamaan ulos mennessä perushinnan oli baarissa juonut tai ei joten jouduttiin ottamaan 8 euron drinkit joissa ei kyllä oltu viinassa pihistelty. Suomalaisseurue herätti jonkin verran huomiota kun blondit pomppivat ryhmässä tanssilattialla, mutta ei ollut pelkoa että kukaan olisi lähestynyt meitä. Ari oli ainoa joka meistä sai juttuseuraa kun kaikki kävivät vaan vuorollaan onnittelemassa kun oli saanut mukaansa näin ison naislauman :)

Lopulta siirryttiin vielä seuraavaan baariin ja siellä oli pakko vielä kiskoa hieman lisää paukkua kun siellä puolestaan sai erasmus kortilla halpaa juotavaa, ei sillä että kunto sitä olisi enää vaatinut. Kotimatkan taittamiseen upposi lähemmäs tunti vaikka viime metreillä otettiinkin pikaspurtti ja juostiin ensimmäiseen aamubussiin jolla päästiin matkustamaan viimeinen pysäkkiväli.

Verona

Paluumatkalla Venetsiasta Genovaan tein vielä pienen pysähdyksen Veronassa. Kaupunki on ilmeisesti herkkupeppujen paratiisi sillä kaikki kadut oli täynnä karkkikojuja ja jokaisessa kojussa mainostettiin että täätä saa fritelle calde joten pitihän paikallista herkkua kokeilla. Loppuviimein käteeni lyötiin naaman edessä paistettu munkkipossu. Joku olisi voinut vinkata italialaisille että sinne saisi ruikata hieman hilloa sisään. Nutellalla toki olisi voinut fritellan tilata.

Nähtävyyksistä tuli käytyä kaupungin keskustassa olevassa isossa amfiteatterissa joka oli kohtuullisen kolkon näköinen kun ei ollut mitään esityksiä meneillään. Yltiöromanttiset italialaiset teinit on töhrineet tien Julian parvekkeelle täyteen rakkauden tunnustuksia, ja kun kerran kaupungissa oli silta niin toki siltaan oli kiinnitetty lukkoja. Tre metri sopra il cielon perinteiden mukaan teinit kiinnittävät lukon siltaan ja heittävät avaimen jokeen, jolloin rakkaus kestää ikuisesti tai jotain sinne päin...

Venetsia

Sunnuntai-iltana pääsin Venetsiaan asti ja heti ensinäkymä Venetsiasta oli sellainen kuin pitikin. Sopivan hämärää ja sumuista, ei kauheasti väkeä liikkeellä, juuri sen näköstä että sinne voi kuvitella jonkun kunnon murhamysteerin. Hostelli oli taatusti siistein hostelli missä oon ikinä ollut. Kuuden hengen sekahuoneessa oli oma suihku&vessa sekä jääkaappi ja vedenkeitin. Ja kaikilla omat sängyt eikä armeijatyylisiä kerrossänkyjä.

Maanantain viipotin ympäri kaupunkia. Kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen eikä nähtävyydet ole kovinkaan kaukana toisistaan. San Marcon basilika oli jopa kaiken tämän kirkkoähkyn jälkeen tosi hienon näköinen. Kellotorniin en noussut kun oli niin sumuisaa että tuskin sieltä olisi juuri mitään näkynytkään. Gondoli ajelulle olisi ollut kiva päästä, mutta hinnat oli n. 80e:n tienoilla, joten päätin jättää väliin. Halvempi versio oli ostaa päivälippu vaporettoon ja ajella sillä Canal Grande päästä päähän. Ja illalla kun jalat ei enää kestäny kävelyä hyppäsin uudelleen vaporettoon ja lähdin kiertelemään pohjoispään saaria. Piemässä ei kyllä kauheasti nähnyt maisemia, vaikka veteen pystytetyt katulamput valaisivatkin tietä. Kaupunki oli kaiken kaikkiaan aika uskomattoman näköinen ja onneksi ei turhan paljoa ollut turisteja. Jopa Piazza San Marcolla ei ollut kuin muutama ihminen. Puluja tosin senkin edestä, niitä sai kirjaimellisesti potkia kun käveli, kun ne eivät vain tajunneet liikkua mihinkään.

Bolzano - Bozen

Lauantaiksi suunnattiin vielä pohjoisempaan Bolzanoon, joka on Etelä-Tirolia eli siellä puhutaan italian lisäksi saksaa. Matkalla näkyi tämän vuoden ensimmäiset lumet. Tosiasiassa se oli pari hassua haiventa junaradan varrella, mutta lumi on aina lunta. Ja täältä jopa näki Dolomiittien huiput aina välillä jostain sopivasta raosta talojen välillä.

Näki hyvin että kaupunki on yksi Italian rikkaimpia, ja ero Genovaan oli aika huikea. Hienoja kauppoja kaupungissa oli vaikka kuinka ja väkikin oli aika rikkaan näköistä. Puhdasta oli joka paikassa ja maahanmuuttajat eivät myyneet Guccin kelloja joka kadun nurkalla. Liikenne vaikutti normaalilta ja torvet eivät soineet jatkuvasti. Joulumarkkinat löytyi täältäkin ja ne oli jo hieman isommassa kaliiberissa. Viimeinen piste i:n päälle kaupungin saksalaisuudessa oli polvihousuihin ja sulkahattuihin pukeutuneet torvisoittajat joulutorilla :)

Trento

Viimeisin reissu suuntautui Trentoon, jonne loppuviimein pääsinkin vaikka TrenItalia teki kaikkensa estääkseen reissun. Alunperin piti lähteä perjantaina matkaan, mutta junalakko osui sopivasti samalle päivälle, joten lähdinkin jo torstai-iltana köröttelemään Trentoa kohti. Ensimmäinen juna lähti hieman myöhässä ja saapui Milanoon puoli tuntia myöhässä joten myöhästyin seuraavasta junasta, mikä taas tarkoitti että myöhästyin myös viimeisestä junasta. Janina sai kuitenkin jonkun kaverinsa kautta hommattua auton ja tulivat noutamaan mut Veronasta. Kovin mielekästä odottelu Veronassa ei ollut sillä puolen yön aikaan lähes koko asema oli kiinni eikä siellä ollut edes penkkejä joihin olisi päässyt istumaan... Trentoon lopulta päästiin puoli kolmen aikaan yöllä, mutta pääsinpähän ensimmäistä kertaa heinäkuun jälkeen autoon istumaan :)

Trento on mukavan rauhallinen pikkukylä, joka ei kauhean italialaiselta vaikuta. Kadut on leveitä, ja autoja ei keskustassa kulje juuri ollenkaan. Maisemat on huikeat kun Alpit ympäröi joka puolella. Ite tykkäsin Trentosta, mutta paikalliset erasmukset väittivät paikkaa tylsyyden huipuksi. Ei ainuttakaan yökerhoa, ja vähätkin opiskelijat painuvat viikonlopuksi pois Trentosta. Joulumarkkinat muistuttivat enemmän Saksaa kuin Italiaa, mutta tämähän vain tarkoitti että siellä sai lipittää Glühweinia, tai vin bruleeksi sitä täällä sanotaan, mutta samaa tavaraa se oli :P

Perjantai-iltana lähdettiin luistelemaan ja huomasihan sen etten tosiaan hetkeen ole jäällä käynyt. Kerkesin justiinsa laittamaan molemmat monot jäälle kun olin jo perseelläni. Mutta se oli kyllä kummallisten luistinten vika. Ne oli jotkut kummalliset hokkarit, jotka muistutti enemmän laskettelumonoja kuin luistimia. Ihan hauskaahan se oli kun rupesi pystyssä pysymään, mutta paikan baarissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa....