Il yacht - huvipursi

Niin kuin sanottu, jos täällä ei pääse veneen makuun niin sitten ei missään. Kahden kuukauden jälkeen tosin tulos on aikas laiha vielä. Mutta jotain edistystä on tapahtunut. Kun jaoin elämän tavoitteeni muiden vaihtareiden kanssa, kävi ilmi että yhdellä vaihtaripojista on la patente per yacht, joten henkilökunnasta on jo osa koottuna.
Seuraava askel oli erään baari-illan päätteeksi kun oltiin koko ilta tuijotettu baarin edessä olevia järjettömän kokosia jahteja, päätin että kyllä nyt johonkin veneeseen pitää päästä käymään kun näin lähellä on ollut. Lähdin tulevan kuskin kanssa katsastamaan huvipursia, mutta kaikissa oli joko kävelysilta ylhäällä tai ihmisiä sisällä. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Joten odotettiin hetki että satamapoliisit ajoivat pois, kiivettiin pienen aidan yli ja hyppäsin äkkiä ensimmäiseen pikku veneeseen joka tuli vastaan ja kuva todistusaineistoksi. Purkki oli vaan tosissaan niin pieni että säälittävältähän se vaan näytti... mutta parempi sekin kuin ei venettä ollenkaan.
Eilisiltana tuntui kuin olisin taas yhden askeleen lähempänä tavotteita: tapasin baarissa eteläafrikkalaisen hepun, joka oli töissä purjejahdilla. Näytti jotain kuvia paatista, ja olihan se kohtuullisen hulppean näköinen, mutta en sitten loppu viimein hyötynyt tästä tuttavuudesta juurikaan sillä hepulle tuli aika poistua maasta. Mutta toisaalta, henkilökuntaan tutustuminenhan ei ollut se päätavoite.

Il forno di gas - kaasu-uuni

Uusi uuni, uudet kujeet. Pari päivää muuton jälkeen ajateltiin että ois mukava pitää pienet bileet meidän kartanossa ennen kun kämppikset saapuu. Bileet vaatii luonnollisesti hieman suuhunpantavaa, joten päätettiin tutustua uuniin. Ensimmäinen ongelma oli että uunista ei löytynyt normaalia lämpötilasäädintä, ainoastaan säädin jossa oli numerot 1-10. Lisäksi uunista löytyi pari nappulaa, joista toinen sytytti valot ja toinen tekee jotain muuta.
Koska uunin käyttö ei Italiassa ole niin selkeää ajateltiin että on parempi tutustua uunin käyttöön jo edellisenä iltana. Painoimme nappulat pohjaan ja väänsimme säätimestä, mutta mitään ei tapahtunut. Pienen päättelyn jälkeen ajateltiin että ehkä tämä on il forno di gas, jolloin se tarvii sytyttää tulella. Tuikattiin sytkä uuniin pohjaan mutta mitään ei tapahtunut. Sytkällä on vaikea sytyttää alaspäin, joten päätettiin että ostetaan seuraavana päivänä accendigas - kaasusytytin.
Ja näin tehtiin. Paisteltiin pannulla tavarat piirakkaa varten ja accendigas toimi loistavasti. Tuli aika sytyttää uuni. Jälleen nappulat pohjaan ja väännettiin säätimestä, accendigas uunin pohjaan mutta mitään ei tapahdu. Che cavolo. Kuinka vaikeaa voi olla uunin käyttö. Väännettiin kaasuhana kaikkiin mahdollisiin asentoihin ja mikään ei auttanut. Jossain vaiheessa lähellä epätoivoa yritettiin vielä kerran uunin sytytystä ja huomattiin että jos säätimen painaa pohjaan silloin kun se on ykkösen kohdalla uuni alkaa sihistä ja sinne tulee kaasua.
Saimme siis uunin sytytettyä. Mutta heti kun säätimeen koski niin kaasun tulo loppui ja uuni sammui. No uutta yritystä. Tällä kertaa kaasua tuli uuniin mutta jostain käsittämättömästä syystä accendigas lopetti toimintansa. No yritetään sytkällä. Kynsi ja peukalo paloivat mutta uuni ei. Jälleen kerran on uunivalmis piirakka ilman uunia. Pienen pohdinnan jälkeen keksittiin että alakerrassa on tupakkakauppa, jossa on pakko myydä tulitikkuja. Äkkiä ostamaan niitä.
N. 10 tulitikun jälkeen uuni syttyi ja pysyi päällä. Uunin käyttö vaati vain parin päivän ihmettelyn ja puolen tunnin sytyttely rumban, mutta lopputulos oli ihan hyvä. Onneksi tässä maassa asiat on tehty helpoiksi.

Kotimatka – Il viaggio di ritorno

Matka keskustasta kotiin ei ole kovinkaan pitkä, 10 minuuttia kävellen, mutta matkan varrella saattaa näkyä kaiken näköistä mielenkiintoista. Genovassa on paljon drogateja, eikä ole mitenkään tavatonta nähdä keskellä kirkasta päivää joku piikkittämässä itseään. Alunperin ajateltiin että yöaikaan tuskin näkee piikittäjiä, koska on liian pimeää hoitaa hommat, mutta Laura ja Outi törmäsivät kerran illalla nistiin mennessään meiltä kotiin.Toistaiseksi narkit ovat olleet ihan harmittomia (korkeintaan huutaneet perään puttana di merda), mutta eipä sitä silti tee tehdä lähempää tuttavuutta.

Toinen kummallisuus, joka kohdattiin kerran kotimatkalla oli maassa makaava mies. Nähtiin jo kauempaa että kadulla makaa mies (kello n.4 aamulla) ja ajateltiin että ehkä on parempi kävellä autotietä pitkin. Kun päästiin kohdalle niin huomattiin että heppuhan makaa siinä ihan kelteisillään ja kierii kadulla ikään kuin nukkuisi. Harmiton tapaus tämäkin. Olihan sillon tosin ihan lämmintä vielä, mutta...

Lisäksi kotimatkalla on näkynyt rikottu auton ikkuna, mukavia nuoria tarjoamassa kyytiä jne. Onhan se mukava että elämään tulee hieman jännitystä kun ei ikinä tiedä mitä kotimatkalla kohtaa... Alkuaikoina ei tarvinnut juurikaan ikinä kävellä yöllä yksin kotiin sillä jos en ole Jennin kanssa liikenteessä useimmiten löytyy joku herrasmies saattamaan kotiin, mutta kummasti into loppui kun on pari kertaa kavunnut tänne vuoren päälle :)

La spiaggia - ranta

Rannat Genovassa ei ole parhaita mahdollisia: kivikkoisia tai kallioita. Mutta näin suomalaisesta näkökulmasta ranta on aina ranta, varsinkin kun se on al mare. Viikonloppuisin ollaan lähdetty junalla kauemas rannalle, ja rannat lähikylissä onkin ihan mukavia. Jostain syystä kaikki yrittävät väittää täällä että kunnon hiekkarantaa ei löydy Genovan läheltä, mutta pari viikkoa sitten löysimme kohtuu läheltä rannan joka oli juurikin niin hienoa hiekkaa ku rannan kuulukin olla.
Paikalliset käyvät Genovassa rannalla Nervissä, joka on n.puoli tuntia keskustassa. Auringon ottoon paikka ei ole kovinkaan ideaali sillä siellä on pelkkää kalliota, mutta en oo eläessäni nähny niin kirkasta vettä kuin mitä siellä oli. Vaikka ui kuinka syvällä näki ihan selväsi pohjassa uiskentelevat pikkukalat.
Omaksi suosikkirannaksi muotoutui kuitenkin yleinen ranta, joka oli 10 minuutin bussimatkan päässä keskustassa. Ranta oli kivikkoinen ja uimaan meneminen oli hankalaa, mutta rannalta saimme uuden kaverin. Makoilimme rauhassa rannalla ja kummallinen yliruskee bodaripappa aina vilkuili meitä välillä. Hetken päästä kyseinen pappa tuli italiaks kysymään yheltä saksalaiselta pojalta että mistä ollaan kotosin, ja vastas totta kai että saksasta. Sen jälkeen pappa osotti mua ja Lauraa ja kysy että ollaanko mekin myös, johonka saksalainen poika vastas että ei, me ollaan suomesta. Sen jälkeen pappa sano meille hyvin selkeällä suomen kielellä "minä ymmärrän teitä". Kyseinen herrasmies on ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja puhu aivan tolkuttoman hvyää suomea siihen nähden ettei ilmeisesti missään vaiheessa ollut asunut pitkään suomessa. Tämän jälkeen oli aina pakko mennä juurikin tuolle rannalle juttelemaan mukavia suomalais-italialaisen sedän kanssa :)

Genova - La mia città

Alkupäivät Genovassa menivät huonetta etsiessä ja yliopiston byrokratian kanssa tapellessa. Kuitenkin jo ensisilmäyksellä kaupunki vaikuttu lupaavalta: paljon palmuja ja vielä parempaa – satama joka on täynnä laivoja, joten jos tästä kaupungista ei löydy sitä kauan haettua veneen omistajaa niin sitten voi kyllä heittää kirveen kaivoon.

Kaupunki on levitäytynt pitkälle meren ja vuoriston väliin. Ainoa hyvä puoli alkupäivien hostellissa oli maisemat. Hostelli oli korkealla vuoren rinteellä, joten sieltä näki mukavasti koko kaupungin. Perugia oli hyvää koulutusta Genovaa varten muutenkin kuin kielen suhteen, sillä lopulta kun löydettiin kämppä, niin sehän sijaitsee kohtuullisen korkealla, joten edelleen saa päivittäin kivuta ja kavuta mäkiä ja rappusia. Korkealla kun ollaan niin voisi kuvitella että maisemat on komeat, mutta ainoa silmänilo ikkunasta on huoltoasema, jossa toisinaan saattaa olla joku nuorempi adonis töissä. Kämpän läheltä tosin löytyy punto di vista, josta on komeat näkymät.

Suunnistaminen kaupungissa oli varsinkin alkuunsa kohtuullisen mielenkiintoista. Useimmilla kaduilla on käytössä tuplanumerointi, eli asuinraput ja liikkeet on numeroitu erikseen. Numero 5:n jälkeen seuraava voi aivan hyvin olla 170 ja numero 7 tulee jossain kaukana vastaan. Lisä hankaluuksia tulee siitä että karttoihin on merkitty ainoastaan viat ja piazzat. Genovassa on kuitenkin lisäksi largoja (katu levenee hetkeksi), salitoja (mäki), passoja (??), scaletteja (portaat), vicoja (kapea kuja) jne. Kysyvä ei tietenkään tieltä eksy ja tuntuu että paikalliset ovat innokkaita neuvomaan reittiä, erityisesti silloin kun eivät tiedä lainkaan missä kyseinen paikka on. Tästä syystä on kerta jos toinen ravattu katuja eestaas kun on seurattu paikallisten neuvoja.

Vicot ovat yksi Genovan tunnusmerkki. Kaupungissa on paljon kapeita katuja korkeiden talojen välissä. Nämä kujat on päivisinkin kohtuullisen pimeitä ja jossain määrin arveluttavan näköisiä paikkoja. Illalla tai varsinkaan yöaikaan ei kannata kovin pitkälle lähteä kujille kulkemaan, mutta päivisin parhaat kaupat ja focacceriat löytyvät juurikin näiltä kujilta kunhan tietää minne menee.

Satama on toinen mistä kaupunki on kuuluisa. Ilta-aikaan satama on kivan näköinen kunhan pysyttelee sopivasti (italialaisten) ihmisten ilmoilla. Periaatteessa pussikaljottelu on kaupungissa kielletty, mutta kertaakaan poliisit eivät ole tulleet sanomaan mitään kun ollaan istuttu iltaa satamassa. Veneitä satamasta löytyy joka lähtöön. On isoa risteilijäalusta, öljytankkereita, pikku purkkeja sekä tietenkin aikas hulppeita jahteja.