Buon viaggio

Alkaa tulla pian 5 kuukautta täyteen siitä kun lähdin Suomen kamaralta, ja nyt alkaa tuntua siltä että on oikein mukava palata sinne. Enää en muista mitä etukäteen ajattelin eniten kaipaavani Suomesta, mutta tuskin ne ihan nappiin on menny. Ruisleipää ei oikein kerenny ikävöimään, kun vierailijat toivat tasaisesti sitä lisää varastoon ja Ikea palveli näkkileivän suhteen. Saunaa on tullut ikävä kun täällä on niin nihkee tää sisäilmojen lämmitys. Siideriäkään ei tullut niin pahasti ikävä kun olisi voinut kuvitella, kaljan juonnin opettelu on vielä kesken (ei se edelleenkään niin hyvälle maistu) mutta frizzante viinit maistuvat yllättävän paljon samalle kun alkon laatusiiderit :P

Tällä hetkellä eniten kaipaa (kavereiden yms lisäksi) hiljaisuutta. Sitä ettei Vespat kiihdytä ikkunan alla ylämäessä, ettei piipaa-autot hilpase ohi kerran tunnissa. Sitä ettei joku tuntematon hiippailee keittiössä ja yritä puhua konekivääritahdilla italiaa ennenku oon kerenny juomaan aamukahvini. Sitä ettei sisällä tarvi istua kymmenen paitaa päällekäin heti kun ulkoilmalämpötila laskee alle 10. Sitä ettei kukaan limanen urpo huutele/sihise/ääntele/tuijota kun kävelee kadulle. Sitä että bussissa voi ehkä päästä istumaan. Sitä että saan aamulehden naamani eteen aamulla ja että sunnutaina tipahtaa sunnuntailiitteet lehden mukana. Listaa vois jatkaa vaikka kuinka vielä...

Toisaalta, kyllä mä täältäkin jään kaipaamaan vaikka mitä. Alakerran tupakkakauppiasta, joka on aina niin hyvällä päällä. 90% aamuista kun avaan ikkunat aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Bussissa jutustelevat mummot on aina hyvällä päällä. Pala tuoretta focacciaa maksaa 80 senttiä ja cappuccino maksaa euron ja maistuu loistavalle. Kun naapuri tulee rappukäytävässä vastaan suusta tulee ulos buongiorno sen sijaan että seinästä löytyisi jotain mielenkiintoista. Sitä kun asuu keskustassa niin baarista voi lähteä kotiin koska vain eikä tarvi odottaa sitä 4.20 bussia -20 pakkasessa kun känniääliöt huutelee vieressä (en toki sulje pois mahdollisuutta että joskus kuuluisin itse niihin...). Ja toki tärkeimpänä: 1,69 litra Bella tavolaa joka on eri hyvää viiniä :P

Laukut alkaa olla pakattuina ja empiiristen vesiämpärikokeilujen perusteella uskalsin laittaa pari pulloa viiniä mukaan. Sormet ristissä ja peukut pystyssä check-iniin ettei ole ylikiloja. Pian nähdään.

Torino

Reissun viimeiset vieraat oli Maria ja Ignacio, jotka tulivat torstaina Genovaan kyläilemään. Perjantain meni Genovaa kierrellessä ja lauantaina lähdettiin Torinoon tutustumaan. Matkalla näkyi jopa parissa kohtaa lunta maassa, mutta Torinossa asti ei ollut, vaikka kylmä (+2) olikin. Ehkä kuolen kun palaan Suomeen....

Torino oli enemmänkin Ranskalainen kaupunki kuin Italialainen. Kadut oli leveitä ja Torinossa oli paljon katettuja kaarikäytäviä, eikä yhtä ainuttakaan Vespaa näkynyt. Kauppojakin oli vaikka kuinka, mutta kauheasti ei niissä kerennyt pyörimään. Parempi vain kun rahaa on taas joulun alla mennyt ihan mukavasti.

Nähtävää Torinossa oli Jeesuksen käärinliina. Tai väitetty sellainen, liinan tarinaan mahtui joukko kaikennäköisiä DaVinci-koodi tyylisiä mysteereitä ja seikkailuja ympäri Eurooppaa. Varsinainen liina oli arkun sisällä joten sitä ei nähnyt mutta kopio siitä oli esillä.

Hauskin nähtävyys oli Mole Antoniella, joka on Italian 2 sentin kolikon kääntöpuolella. Vanha synagoga, joka on nykyään elokuvamuseo ja näköalatorni. Rakennuksen keskellä nousi näköalahissi, jonka ympärillä ei ollut lainkaan hissikuilua vaan roikkui ikään kuin tyhjässä eli ei niin mukava paikka korkeanpaikankammoisille. Onneksi kyyti oli kuitenkin minuutissa ohi, ja ylhäältä terassilta pääsi katselemaan kaupunkia. Kaukana jopa näkyi Alppien huiput. Itse elokuvamuseo oli hauska paikka. Ei perinteinen museo, jossa vaan katsellaan ja kaikki koskeminen on kiellettyä. Täällä pääsi katselemaan itseänsä Matrixissa, pyöräilemään ET:n kanssa kuutamoon jne :)

Tämä viikonloppu on ilmeisesti ollut Italiassa talven kylmin. Etelä-Italiassa on satanut lunta ja Genovassakin päästiin jo alle 5 asteen. Sääennusteet lupailivat että ensi yönä Genovassakin tupruttelisi lunta... Tosin heti perään oli ennustettu vesisadetta, joten ei välttämättä kestä aamuun asti. Saas nähdä :)

Peltsi poikabändissä?

No ei tietenkään, mutta asia ei ole aina ollut kaikille ihan selvä. Itsenäisyyspäivänä Suomea ikävöidessämme jostain tuli puheeksi poikabändit tai ylex, en ihan muista kumpi, mutta siitä aasinsillan kautta joku keksi että Peltsihän on joskus ollut poikabändissä. Itse väitin asiaan vastaan ja lopulta kun puolet oli sitä mieltä että Peltsi on ollut 7 Taivaassa ja puolet väitti vastaan, niin päätimme antaa Googlen ratkaista asia. No Googlen avulla selvisi että eihän se ole 7 taivaassa ollut, mutta osa jatkoi edelleen väittämistä että kyllä se jossain poikabändissä on ollut, ja ajattelin että kukapa vastauksen tietää paremmin kuin herra itse joten postia kulkemaan. Ja eilen tuli vastaus. Ei sillä että itselläni olisi pakonomainen tarve olla oikeassa :)

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Moro!

En ole ollut 7. Taivaassa vaikka Jocka hyvä kaverini onkin.
Sellainen yhden hyväntekeväisyyskappaleen poikabändi nimeltä
Ainoa Oikea Poikabändi meillä kyllä oli. Biisi julkaistiin Hullut
mielenterveyden
puolesta -levyllä ja mukana oli Juuso, Tuomas Enbuske meikä ja Wallu.
Joten periaatteessa olen ollut vaikka livenä ei esiinnytty.

Joulua,

Peltsi
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Pikkujoulut

Pikkujouluissa puolille suomalaisista maistuikin sitten vain glögi ilman lisättyjä ainesosia... Mutta onneksi tällä kertaa mukana oli muitakin kuin suomalaisia joten saatiin riveihin hieman vahvistusta. Tarjolla oli glögin lisäksi pipareita ja jauhelihapasteijoita perinteiseen tapaan. Glögiä tuli juotua kaiken näköisillä lisukkeilla kylmänä ja kuumana mutta kyllä se aina vain maistui hyvälle tai sitten vain illan mittaan makuaistit turtuivat.

Illan jatkoksi siirrytiin diskobaariin nostamaan polvea ja hetken aikaa oli suu auki kun kaiuttimista rupesi raikumaan Tiktakin heilutaan taas. DJnä paikalla oli heppu johon ollaan muutaman kerran törmätty Genovan yössä mikä selittää että tajusi soittaa meille tiktakia ja kun käytiin tiedustelemassa muuta biisi valikoimaa niin saatiin illan lopetusbiiseiksi Aikuinen nainen ja satuprinsessa eli hyvää lääkettä koti-ikävään oli tarjolla :)

La festa della independenza

Itsenäisyyspäivää juhlittiin suomalaiseen tapaan linnanjuhlia katsomalla. Suomalaisten kanssa vedettiin illallinen pitkän kaavan mukaan, menussa suppilovahveroleipiä alkupalaksi, lohta ja kermaperunoita pääruuaksi (ei mitään prkln primoja ja secondoja tällä kertaa) ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja salmaria. Jotenkin kummasti hupeni myös useampi pullo viiniä ruuan kanssa ja ruuanlaiton lomassa tuli kumottua muutama olut. Iltaa siirryttiin jatkamaan Scandinavian disco bariin jossa saksalaiseen tapaan joutui maksamaan ulos mennessä perushinnan oli baarissa juonut tai ei joten jouduttiin ottamaan 8 euron drinkit joissa ei kyllä oltu viinassa pihistelty. Suomalaisseurue herätti jonkin verran huomiota kun blondit pomppivat ryhmässä tanssilattialla, mutta ei ollut pelkoa että kukaan olisi lähestynyt meitä. Ari oli ainoa joka meistä sai juttuseuraa kun kaikki kävivät vaan vuorollaan onnittelemassa kun oli saanut mukaansa näin ison naislauman :)

Lopulta siirryttiin vielä seuraavaan baariin ja siellä oli pakko vielä kiskoa hieman lisää paukkua kun siellä puolestaan sai erasmus kortilla halpaa juotavaa, ei sillä että kunto sitä olisi enää vaatinut. Kotimatkan taittamiseen upposi lähemmäs tunti vaikka viime metreillä otettiinkin pikaspurtti ja juostiin ensimmäiseen aamubussiin jolla päästiin matkustamaan viimeinen pysäkkiväli.

Verona

Paluumatkalla Venetsiasta Genovaan tein vielä pienen pysähdyksen Veronassa. Kaupunki on ilmeisesti herkkupeppujen paratiisi sillä kaikki kadut oli täynnä karkkikojuja ja jokaisessa kojussa mainostettiin että täätä saa fritelle calde joten pitihän paikallista herkkua kokeilla. Loppuviimein käteeni lyötiin naaman edessä paistettu munkkipossu. Joku olisi voinut vinkata italialaisille että sinne saisi ruikata hieman hilloa sisään. Nutellalla toki olisi voinut fritellan tilata.

Nähtävyyksistä tuli käytyä kaupungin keskustassa olevassa isossa amfiteatterissa joka oli kohtuullisen kolkon näköinen kun ei ollut mitään esityksiä meneillään. Yltiöromanttiset italialaiset teinit on töhrineet tien Julian parvekkeelle täyteen rakkauden tunnustuksia, ja kun kerran kaupungissa oli silta niin toki siltaan oli kiinnitetty lukkoja. Tre metri sopra il cielon perinteiden mukaan teinit kiinnittävät lukon siltaan ja heittävät avaimen jokeen, jolloin rakkaus kestää ikuisesti tai jotain sinne päin...

Venetsia

Sunnuntai-iltana pääsin Venetsiaan asti ja heti ensinäkymä Venetsiasta oli sellainen kuin pitikin. Sopivan hämärää ja sumuista, ei kauheasti väkeä liikkeellä, juuri sen näköstä että sinne voi kuvitella jonkun kunnon murhamysteerin. Hostelli oli taatusti siistein hostelli missä oon ikinä ollut. Kuuden hengen sekahuoneessa oli oma suihku&vessa sekä jääkaappi ja vedenkeitin. Ja kaikilla omat sängyt eikä armeijatyylisiä kerrossänkyjä.

Maanantain viipotin ympäri kaupunkia. Kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen eikä nähtävyydet ole kovinkaan kaukana toisistaan. San Marcon basilika oli jopa kaiken tämän kirkkoähkyn jälkeen tosi hienon näköinen. Kellotorniin en noussut kun oli niin sumuisaa että tuskin sieltä olisi juuri mitään näkynytkään. Gondoli ajelulle olisi ollut kiva päästä, mutta hinnat oli n. 80e:n tienoilla, joten päätin jättää väliin. Halvempi versio oli ostaa päivälippu vaporettoon ja ajella sillä Canal Grande päästä päähän. Ja illalla kun jalat ei enää kestäny kävelyä hyppäsin uudelleen vaporettoon ja lähdin kiertelemään pohjoispään saaria. Piemässä ei kyllä kauheasti nähnyt maisemia, vaikka veteen pystytetyt katulamput valaisivatkin tietä. Kaupunki oli kaiken kaikkiaan aika uskomattoman näköinen ja onneksi ei turhan paljoa ollut turisteja. Jopa Piazza San Marcolla ei ollut kuin muutama ihminen. Puluja tosin senkin edestä, niitä sai kirjaimellisesti potkia kun käveli, kun ne eivät vain tajunneet liikkua mihinkään.

Bolzano - Bozen

Lauantaiksi suunnattiin vielä pohjoisempaan Bolzanoon, joka on Etelä-Tirolia eli siellä puhutaan italian lisäksi saksaa. Matkalla näkyi tämän vuoden ensimmäiset lumet. Tosiasiassa se oli pari hassua haiventa junaradan varrella, mutta lumi on aina lunta. Ja täältä jopa näki Dolomiittien huiput aina välillä jostain sopivasta raosta talojen välillä.

Näki hyvin että kaupunki on yksi Italian rikkaimpia, ja ero Genovaan oli aika huikea. Hienoja kauppoja kaupungissa oli vaikka kuinka ja väkikin oli aika rikkaan näköistä. Puhdasta oli joka paikassa ja maahanmuuttajat eivät myyneet Guccin kelloja joka kadun nurkalla. Liikenne vaikutti normaalilta ja torvet eivät soineet jatkuvasti. Joulumarkkinat löytyi täältäkin ja ne oli jo hieman isommassa kaliiberissa. Viimeinen piste i:n päälle kaupungin saksalaisuudessa oli polvihousuihin ja sulkahattuihin pukeutuneet torvisoittajat joulutorilla :)

Trento

Viimeisin reissu suuntautui Trentoon, jonne loppuviimein pääsinkin vaikka TrenItalia teki kaikkensa estääkseen reissun. Alunperin piti lähteä perjantaina matkaan, mutta junalakko osui sopivasti samalle päivälle, joten lähdinkin jo torstai-iltana köröttelemään Trentoa kohti. Ensimmäinen juna lähti hieman myöhässä ja saapui Milanoon puoli tuntia myöhässä joten myöhästyin seuraavasta junasta, mikä taas tarkoitti että myöhästyin myös viimeisestä junasta. Janina sai kuitenkin jonkun kaverinsa kautta hommattua auton ja tulivat noutamaan mut Veronasta. Kovin mielekästä odottelu Veronassa ei ollut sillä puolen yön aikaan lähes koko asema oli kiinni eikä siellä ollut edes penkkejä joihin olisi päässyt istumaan... Trentoon lopulta päästiin puoli kolmen aikaan yöllä, mutta pääsinpähän ensimmäistä kertaa heinäkuun jälkeen autoon istumaan :)

Trento on mukavan rauhallinen pikkukylä, joka ei kauhean italialaiselta vaikuta. Kadut on leveitä, ja autoja ei keskustassa kulje juuri ollenkaan. Maisemat on huikeat kun Alpit ympäröi joka puolella. Ite tykkäsin Trentosta, mutta paikalliset erasmukset väittivät paikkaa tylsyyden huipuksi. Ei ainuttakaan yökerhoa, ja vähätkin opiskelijat painuvat viikonlopuksi pois Trentosta. Joulumarkkinat muistuttivat enemmän Saksaa kuin Italiaa, mutta tämähän vain tarkoitti että siellä sai lipittää Glühweinia, tai vin bruleeksi sitä täällä sanotaan, mutta samaa tavaraa se oli :P

Perjantai-iltana lähdettiin luistelemaan ja huomasihan sen etten tosiaan hetkeen ole jäällä käynyt. Kerkesin justiinsa laittamaan molemmat monot jäälle kun olin jo perseelläni. Mutta se oli kyllä kummallisten luistinten vika. Ne oli jotkut kummalliset hokkarit, jotka muistutti enemmän laskettelumonoja kuin luistimia. Ihan hauskaahan se oli kun rupesi pystyssä pysymään, mutta paikan baarissa olisi kyllä ollut parantamisen varaa....

Joulu tulloo

Pikkujouluaika lähestyy ja vaikka italialaiset eivätkään vietä pikkujouluja niin tokihan me viemme maailmalle suomalaista kulttuuria mukana eli jos ei pikkujoulut tule meidän luo niin meidän on mentävä pikkujoulujen luo. Pikkujouluissa pitää toki olla tarjolla piparia talon puolesta. Ylikansallinen ruotsalainen sisustusketju kyllä myisi täällä piparkakkuja, mutta ajattelin että eihän suomalaisissa pikkujouluissa voida ruotsalaisia kakkaroita tarjoilla joten ne piti tehdä itse. Yllättävän hyvin täältä löytyi tarvittavat aineet, joskin siirappi oli maustettu jollain kummalla mutta kyllä niistä kakuista silti syötäviä tuli (ainakin omaan mahaan meni monta). Ajastimen käytön kanssa on kyllä vielä opeteltavaa sillä eka pellillinen palo kokonaan kun puhelin oli äänettömällä niin ei ajastinkaan ulissut. Seuraava pellillinen sai taas kevyen rusketuksen kun unohdin laittaa ajastimen päälle. Ja vaikka kaksi satsia lensikin roskiin niin kyllä niitä pipareita tuli siltikin paljon. Ja vielä lisäksi sai kaksi pikku casettaa tehtyä :) Ehkä mulla on liikaa aikaa täällä.

Toinen ehdoton osa pikkujouluja on glögi. Ja myös sitä on tarjolla ruotsalaisten kansallisylpeydessä, mutta henk.koht olen sitä mieltä että glögi juodaan kossun kera eikä punaviiniin sekoitettuna kuten ruotsalaiset. Pari viikkoa aiemmin tein kokeilusatsin glögiä ja yllätykseksi kaikista vaikeiten hankittava aine oli mehu... Mikä tahansa punainen marja/rypälemehu olisi käynyt. Mutta ainoa punainen litku mitä täältä sai oli veriappelsiinimehu eikä se oikein istu glögiin. Lopulta marjamehua löytyi pienissä trip-pakkauksissa ja oli kyllä hinnoissaan. Mutta nyt onkin tilauksessa suomesta kunnon sekamehutiivistettä niin eiköhän siitä saa glögin aikaiseksi. Pipareitten kanssa meni niin pitkään että glögin keitto jäi seuraavalle viikolle. Ja ehkä parempi säästellä kanssaihmisten hajuhermoja sillä talossa on tuoksunut piparille pari päivää eikä se glögin tekokaan kovin hajutonta ole. Kummasti nostaa kyllä joulufiilistä tuo piparin tuoksu :)

Firenze - Kylmää oli

Etukäteistiedot varoittelivat että Firenzessä saattaisi olla kylmää, mutta kukaan meistä ei arvannut että kuinka kylmää siellä oikeasti sitten oli. Asteista ei ole hajuakaan, varmaan päivisin kuitenkin oltiin plussan puolella. Pipo ei siis tullut turhaan mukaan. Suurin valituksen aihe oli kuitenkin se, että sisälläkin oli niin p**keleen kylmä. Hostellissa meidän huoneessa ei jostain kumman syystä toiminut lämmitys, joten yöpakkasten paukkuessa yksinkertaiset ikkunat eivät paljon tuo iloa. Kahden täkin ja villapaidankin jälkeen sai vielä palella ja lopputuloksena 2/3 seurueestamme sairastui.

Seuraava suuri murheemme oli kahvilan löytäminen. Muutama tunti patikointia kylmässä alkaa kummasti kolottamaan kahvi/teehammasta. Firenze on kuitenkin melkoinen turistikaupunki, joten kohtuuhintaisen kahvilan löytäminen oli vaikeaa. Varsinkin kun meillä oli (ilmeisesti aivan kohtuuton) vaatimus, että haluaisimme hetken istua. Suurimmassa osassa kahviloista ei ollut istumapaikkoja ollenkaan vaan kahvin sai pelkästään tiskiltä. Ja ne kahvilat joissa istumapaikkoja oli, sai maksaa aika suolaisen istumalisän: kahvi euron tiskillä kolme pöydässä. Ja sama lisä tulee uudestaan leivän hintaan. Kiitos ei. Lopulta löytyi paikka, jossa pöydässä joutui lisähintaa maksamaan yhteensä reilun euron, mutta vajaa tunti sitä ennen täytyi harhailla.

Ei se reissu kuitenkaan täyttä tuskaa ollut. Firenze on kaunis kaupunki, jossa kaikki päänähtävyydet on suhteellisen pienen alueen sisällä, joten kävellen pääsee joka paikkaan. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin kirkkoja läpi. Ylhäällä oleva kuva on napattu Duomon katolta, josta näki koko Firenzen punatiilisine kattoineen. Kiipeäminen Duomoon ei ollut yhtä ahdistavaa kuin Roomassa eikä väkeä muutenkaan ollut liikaa. Ja lisäksi samalla pääsi ihailemaan läheltä Duomon kattofreskoa, joka oli vaikuttava. Siinä oli kuvattu helvetti ja taivas ja jotain siltä väliltä. Kirkon pelottelutaktiikka on ollut melkoinen sillä helvetissä näytettiin tungettavan tulikeppiä jos johonkin reikään...

Toisena päivänä perehdyimme renesanssiajan maalaustaiteeseen ja patsasteluun. Medicin suku kokosi aikoinaan järkyttävät määrät taidetta kaupunkiin, kun ei kerran pikkurahasta ollut puutetta. Ensiksi kierrettiin Uffizin galleria, jossa löytyi valikoimasta Da Vincia, Botticellia, Rafaelloa, Michelangeloa, Rubensia, Rembrandtia jne. Eipä sillä että itse mitään taiteesta ymmärtäisin, mutta olihan niitä hieno nähdä. Tosin noin tuhannen taulun kohdalla rupesi ehkä mielenkiinto hieman herpaantumaan. Päivän taideähky kruunattiin vielä Palazzo Pittillä, jossa Medicit asuivat ennen muinoin. Sieltä löytyi lisää taidetta sekä esimerkiksi Napoleonin vessa.

Matkan aikana näimme myös sen maailman kuuluisimman Davidin. Ei siis Beckhamia vaan Michelangelon veistos, joka majaili yhdellä Firenzen monista aukioista. Oikean puoleinen komistus patsaskollaasissa on viinin jumala Bacchus, joka on varoittava esimerkki siitä mitä liian iloinen elämä voi ihmiskeholle tehdä...

L'autunno - Syksy

Syksy on saapunut myös Genovaan. Tai oikeastaan se saapui jo kuukausi sitten. Silloin oli ensimmäiset kylmät ilmat, mutta ne olivat ohi parissa päivässä ja päivälämpötila palasi 15 paremmalle puolelle. Paikalliset kertoivat ettei Genovassa yleensä talvisin paljoa alle 10 asteen ole päivisin, ja öisinkin ollaan plussan puolella. Eikä siinä mitään vaikka kylmä olisi, suomalainen kyllä tarkenee. Erona täällä on Suomen syksyyn ollut että päivät ovat aurinkoisia ja vettä ei sada. Ja huomaa kyllä että aamuisin on niin paljon mukavampi herätä kun on valoisaa.

Ne harvat päivät jolloin täällä sataa vettä ovatkin sitten hieman kaoottisempia. Yleensä niihin yhdistyy kova tuuli, jolloin perussontsasta ei ole paljoa apua. Ja koska kaupungin liikenne perustuu siihen että ihmiset kulkevat vespoillaan töihin ja kouluun, niin sadepäivinä ruuhka on järkyttävä ja busseissa saa kokea lähimmäisenrakkautta aivan tarpeeksi.

Venditori ambulanti ovat evoluution myötä kehittäneet hyvän selviytymiskeinon talven varalle. Siinä missä koti-Suomssa kurret vaihtavat talveksi turkin väriä, täällä aurinkolasikauppiaat ilmestyvät sateen tullen joka nurkalle myymään sateenvarjoja. Joten jos sonikka on jäänyt kotiin tai hajoaa tuulen mukana niin non c'è problema. Tämän kyllä kaipaisi Suomeenkin.

Ruskaa täällä ei näy samalla tavalla kuin Suomessa. Palmut ovat ainakin vielä hyvin hengissä, mutta osa lehtipuista vain ruskistuu ja tiputtaa lehtensä. Ei kovin kaunista. Pientä punerrusta näkyi Santa Margherita di Liguriassa (Ligurian pyhä päivänkakkara :)), jossa käytiin vajaa kuukausi sitten haistelemassa raikkaita ilmoja. Siellä näkyi muuten myös muutama kotoinen pullasorsa, ja hullujen suomalaisten oli pakko koti-ikävissään räpsiä muutama kuva. Pullaa ei ikävä kyllä ollut mukana.


Viikonloppuna kutsuu Firenze, jossa sääennusteiden mukaan on luvassa yöpakkasia ja mahdollisesti räpäskää taivaasta :/ Saas nähdä miten käy. Pipon taidan kuitenkin ottaa mukaan...

Nizza - Ensimmäinen ulkomaanreissu

Eilen tehtiin ensimmäinen ulkomaanmatka ja lähdettiin junalla Nizzaan. Oikeastaan tuli mentyä junalla kolmessa eri maassa, sillä juna meni Monacon läpi. Ei oikein tiennyt että mitä kieltä sitä olisi pitänyt puhua Nizzassa: olisiko pitäny yrittää sönköttää ranskaa vai suosiolla puhua vaan englantia tai ehkä yrittää italiaks kun on niin lähellä rajaa. Lopputulos oli jotain näiden kolmen sekoitusta. Vaikka kuinka olisi yrittänyt ranskaa puhua niin hetken päästä tuli vain italiaa ulos suusta, mutta kaikki tärkeät asiat (kuten jäätelön) saatiin kuitenkin hoidettua.
Riviera Ranskan puolella näytti aikalailla samalta kuin Italiankin puolella, paljon rantaa, aurinkoa ja palmuja. Tosin kaikki oli suuremmassa mittakaavassa. Rannat oli parempia, aurinko lämpimämpi ja palmujakin oli enemmän. Oli jopa puistoja, jotka oli täynnä palmuja. Genovaan on muutenkin jo kotoistunut niin, että kaupungit hyvät puolet tuppaavat unohtua ja ruoho alkaa näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella. Nizza oli paljon siistimpi, kadut olivat leveitä joten siellä mahtui kävelemään hyvin, autoja ei ollu liikaa, kauppoja oli paljon enemmän, jäätelö oli parempaa jne. Tosin yhen päivän perusteellahan ei kauhean hyvin kaupunkiin pääse sisälle ja lomalla on aina leppoisampaa :)
Taas tuli vastaan jotain mikä on pienelle ihmiselle melkoisen käsittämätöntä. Mandariinipuut. Omena-, kirsikka- ja luumupuut ovat vielä tuttuja, mutta että mandariinitkin on puissa. Cinque terrellä niitä näkyi kanssa jonkin verran. Ja lisäksi oli sitruunapuita. Nizzaan mentäessä junaradan varrella melkein jokaisen talon pihassa kasvoi mandariinipuita. Ja Nizzassa niitä oli puistoissa. Mutta perskule kun oli alaoksat pätkitty niin ettei sieltä saanut mitään välipalaa poimittua, tai sitten oli jo menneet parempiin suihin.
Kaiken kaikkiaan päivän perusteella Nizza oli kyllä sellainen kaupunki että sinne voisi ehdottomasti tulla toistekin paremmalla ajalla ja vähän paremmin perehtyä kaupungin tarjontaan.

Tre metri sopra il cielo - Italian Romeo ja Julia

Jos Italiassa käyskentelee hiemankin pidempään, ei voi olla huomaamatta että kaupungissa kuin kaupungissa sama lause toistuu usein graffiteissa: Io e te... tre metri sopra il cielo (sinä ja minä kolme metriä taivaan yläpuolella). Lause on peräisin saman nimisestä kirjasta, joka on italialaisille nuorille jonkinnäköinen kulttikirja, jonka kaikki teinitytöt ovat taatusti lukeneet. Federico Moccia kirjoitti kirjan 1992, mutta mikään kustantamo ei huolinut kirjaa, joten kirjailija päätti levittää kirjaa paperikopioina, jotka vietiin käsistä saman tein ja lopulta kirja sai kunnon kannet.
Myöhemmin on ilmestynyt samalla nimellä elokuva ja musikaali, joka käytiin pari päivää sitten katsomassa. Kun Step (tarinan "paha" poika) ilmestyi ensimmäisen kerran lavalle, korvat meinasi haljeta kun teinit pistivät kiljuen. Muutenkin yleisö Italiassa on vähän eläytyvämpää kuin mihin Suomessa on tottunut. Teatterissa huudetaan bravo, tai jos oopperasta ei pidetä niin buuata saa aivan vapaasti. Suurin huuto tuli kuitenkin kun Babi (tarinan kiltti tyttö) kertoo Stepille kuinka onnellinen on ja Step myötäilee. Babi kysyy että eikö tunnu siltä kuin voisi koskea sormella taivaaseen ja Step sanoo että ei aivan... paljon enemmän. Ainakin kolme metriä taivaan yläpuolella. Myöhemmin tarinassa lause maalataan graffitiksi seinälle ja tunteelliset italialaiset ovat ottaneet mallia. Muutenkin täällä on suurin osa graffiteista rakkauden tunnustuksia naisille :)
Parhaat rakkaustarinat ei tietenkään ikinä pääty onnellisesti, mutta kirjalle on ilmestynyt jatko-osa (josta on myös tehty elokuva), joka täytyy lukea. Joten ehkä jossain vielä häämöttää onnellinen loppu tarinan päähenkilöille :)

Cinque Terre - Viisi maata

Viikonloppuna lähdettiin reippailemaan Cinque Terren kansallispuistoon. Paikka on saanut nimensä viidestä pienestä kalastajakylästä, jotka on lähekkäin toisiaan.
Matka alkoi ensimmäisestä kylästä, jonne mentiin junalla. Maan tasalta kivuttiin vuoren päälle ja koska oli aurinkoinen päivä niin pelkällä t-paidallakin pukkasi ihan hirveä hiki. Mutta maisemat ylhäältä oli mahtavat. Ensimmäinen polku kulki pääasiassa vuoren yläpäässä, tiet oli kapeita ja useimmissa kohdissa ei ollut kaidetta ollenkaan kuten kuvassa ja pudotukset aika huimia. Ei kauheasti tehnyt mieli katsella alas.
Toinen väli oli melko samanlainen kuin ensimmäinen, meren rannalta kiivettiin huipulle ja sieltä kallion reunoja pitkin kolmanteen kylään. Oltiin sen verran myöhässä liikenteessä että tällä välillä aurinko kerkesi laskemaan, joten piti kiirehtiä että ehti vielä hämärän aikaan pois jyrkänteiltä. Harmi sinänsä sillä auringon laskua olisi voinut pysähtyä pidemmäksikin ajaksi katselemaan. Alakuvassa näkyy kolmas kylä.

Kaksi viimeistä väliä taivallettiin pimeässä, mutta näillä väleillä oli jo kohtuullisen normaalia tietä, jossa oli koko matkalta kaide. Maisemia ei näkynyt paljoa, mutta tähdet näkyi hyvin ja meren pauhe kuului. Jälleen kerran olisi voinut jäädä pidemmäksi ajaksi matkan varrelle, mutta alkoi tulla kylmä ku vaatteet oli hiestä märät ja aurinko ei enää lämmittänyt. Kolmen ja puolen tunnin taivalluksen jälkeen päästiin viimeiseen kylään josta tultiin junalla takaisin Genovaan ja loppumatkasta pääsi vielä kapuamaan pikkurappuset kotiin.. :)

Pisa

Piti omin silmin käydä toteamassa että kyllä se on kalteva. Ylös asti ei kiivety kun olisi maksanut 15e, mutta oli mukavan lämmin päivä vain hengailla nurtsilla kunnes poliisit tulivat häätämään ihmiset pois, koska nurmikkoahan ei ole tarkoitettu oleskelua saatika kävelyä varten :/
20 astetta lämpöä vielä marraskuussa ja kaukana Genovan tuulista, joten oli oikein leppoisa päivä ja sai taas hyvän syyn maistella hieman gelatoa. Paljoa muuta nähtäväähän siellä ei ollutkaan, mutta välillä on ihan hyvä päästä pois ahtailta kujilta Toscanan leveille kaduille. Junassa istumista kertyi tältä reissulta melkein 8 tuntia, mutta maisemat oli komeat, joten matka meni suhteellisen ripeästi.

Halloween - Yksi krapula, per favore

Halloweenin juhliminen italiassa tapahtuu hieman suuremmalla mittakaavalla mitä Suomessa on tottunut näkemään. Lapset kiertävät ovelta ovelle pukeutuneena ja hieman vanhemmatkin saavat julkisesti liikkua oudoissa asuissa.
Lisäpotkua juhlinnalle antaa se että 1. marraskuuta on pyhäpäivä, joten voi surutta tintata keskellä viikkoa...Lenssua pukkasi päälle ja ajattelin taltuttaa sitä parilla minttukaakaolla ja nauttia päälle hieman c-vitamiinia ruuvimeisselin muodossa. Ja sopivasti sattui vielä olemaan parin kaverin synttärikemut, mikä puolestaan tiesi ilmaista viinaa :)
Matkalla synttäreiltä halloweenbileisiin nämä diavolat eksyivät vielä duomon portaille juomaan oluset kun oli niin "pitkä" matka. Halpa ilta tuli sillä baarissa ei enää tehnyt mieli koskeakaan juotavaan. Ja aamulla oli sitten rumpusoittokunta päässä hakkaamassa oikein urakalla. Onneksi oltiin oltu kaukaa viisaita ja jääkaapista löytyi ainekset jauhelihapizzaan gorgonzolalla ja videovuokraamosta oli tullut haettua hieman hömppää. Jospa taas hetken aikaa välttelisi teräviä.. :/

Il yacht - huvipursi

Niin kuin sanottu, jos täällä ei pääse veneen makuun niin sitten ei missään. Kahden kuukauden jälkeen tosin tulos on aikas laiha vielä. Mutta jotain edistystä on tapahtunut. Kun jaoin elämän tavoitteeni muiden vaihtareiden kanssa, kävi ilmi että yhdellä vaihtaripojista on la patente per yacht, joten henkilökunnasta on jo osa koottuna.
Seuraava askel oli erään baari-illan päätteeksi kun oltiin koko ilta tuijotettu baarin edessä olevia järjettömän kokosia jahteja, päätin että kyllä nyt johonkin veneeseen pitää päästä käymään kun näin lähellä on ollut. Lähdin tulevan kuskin kanssa katsastamaan huvipursia, mutta kaikissa oli joko kävelysilta ylhäällä tai ihmisiä sisällä. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Joten odotettiin hetki että satamapoliisit ajoivat pois, kiivettiin pienen aidan yli ja hyppäsin äkkiä ensimmäiseen pikku veneeseen joka tuli vastaan ja kuva todistusaineistoksi. Purkki oli vaan tosissaan niin pieni että säälittävältähän se vaan näytti... mutta parempi sekin kuin ei venettä ollenkaan.
Eilisiltana tuntui kuin olisin taas yhden askeleen lähempänä tavotteita: tapasin baarissa eteläafrikkalaisen hepun, joka oli töissä purjejahdilla. Näytti jotain kuvia paatista, ja olihan se kohtuullisen hulppean näköinen, mutta en sitten loppu viimein hyötynyt tästä tuttavuudesta juurikaan sillä hepulle tuli aika poistua maasta. Mutta toisaalta, henkilökuntaan tutustuminenhan ei ollut se päätavoite.

Il forno di gas - kaasu-uuni

Uusi uuni, uudet kujeet. Pari päivää muuton jälkeen ajateltiin että ois mukava pitää pienet bileet meidän kartanossa ennen kun kämppikset saapuu. Bileet vaatii luonnollisesti hieman suuhunpantavaa, joten päätettiin tutustua uuniin. Ensimmäinen ongelma oli että uunista ei löytynyt normaalia lämpötilasäädintä, ainoastaan säädin jossa oli numerot 1-10. Lisäksi uunista löytyi pari nappulaa, joista toinen sytytti valot ja toinen tekee jotain muuta.
Koska uunin käyttö ei Italiassa ole niin selkeää ajateltiin että on parempi tutustua uunin käyttöön jo edellisenä iltana. Painoimme nappulat pohjaan ja väänsimme säätimestä, mutta mitään ei tapahtunut. Pienen päättelyn jälkeen ajateltiin että ehkä tämä on il forno di gas, jolloin se tarvii sytyttää tulella. Tuikattiin sytkä uuniin pohjaan mutta mitään ei tapahtunut. Sytkällä on vaikea sytyttää alaspäin, joten päätettiin että ostetaan seuraavana päivänä accendigas - kaasusytytin.
Ja näin tehtiin. Paisteltiin pannulla tavarat piirakkaa varten ja accendigas toimi loistavasti. Tuli aika sytyttää uuni. Jälleen nappulat pohjaan ja väännettiin säätimestä, accendigas uunin pohjaan mutta mitään ei tapahdu. Che cavolo. Kuinka vaikeaa voi olla uunin käyttö. Väännettiin kaasuhana kaikkiin mahdollisiin asentoihin ja mikään ei auttanut. Jossain vaiheessa lähellä epätoivoa yritettiin vielä kerran uunin sytytystä ja huomattiin että jos säätimen painaa pohjaan silloin kun se on ykkösen kohdalla uuni alkaa sihistä ja sinne tulee kaasua.
Saimme siis uunin sytytettyä. Mutta heti kun säätimeen koski niin kaasun tulo loppui ja uuni sammui. No uutta yritystä. Tällä kertaa kaasua tuli uuniin mutta jostain käsittämättömästä syystä accendigas lopetti toimintansa. No yritetään sytkällä. Kynsi ja peukalo paloivat mutta uuni ei. Jälleen kerran on uunivalmis piirakka ilman uunia. Pienen pohdinnan jälkeen keksittiin että alakerrassa on tupakkakauppa, jossa on pakko myydä tulitikkuja. Äkkiä ostamaan niitä.
N. 10 tulitikun jälkeen uuni syttyi ja pysyi päällä. Uunin käyttö vaati vain parin päivän ihmettelyn ja puolen tunnin sytyttely rumban, mutta lopputulos oli ihan hyvä. Onneksi tässä maassa asiat on tehty helpoiksi.

Kotimatka – Il viaggio di ritorno

Matka keskustasta kotiin ei ole kovinkaan pitkä, 10 minuuttia kävellen, mutta matkan varrella saattaa näkyä kaiken näköistä mielenkiintoista. Genovassa on paljon drogateja, eikä ole mitenkään tavatonta nähdä keskellä kirkasta päivää joku piikkittämässä itseään. Alunperin ajateltiin että yöaikaan tuskin näkee piikittäjiä, koska on liian pimeää hoitaa hommat, mutta Laura ja Outi törmäsivät kerran illalla nistiin mennessään meiltä kotiin.Toistaiseksi narkit ovat olleet ihan harmittomia (korkeintaan huutaneet perään puttana di merda), mutta eipä sitä silti tee tehdä lähempää tuttavuutta.

Toinen kummallisuus, joka kohdattiin kerran kotimatkalla oli maassa makaava mies. Nähtiin jo kauempaa että kadulla makaa mies (kello n.4 aamulla) ja ajateltiin että ehkä on parempi kävellä autotietä pitkin. Kun päästiin kohdalle niin huomattiin että heppuhan makaa siinä ihan kelteisillään ja kierii kadulla ikään kuin nukkuisi. Harmiton tapaus tämäkin. Olihan sillon tosin ihan lämmintä vielä, mutta...

Lisäksi kotimatkalla on näkynyt rikottu auton ikkuna, mukavia nuoria tarjoamassa kyytiä jne. Onhan se mukava että elämään tulee hieman jännitystä kun ei ikinä tiedä mitä kotimatkalla kohtaa... Alkuaikoina ei tarvinnut juurikaan ikinä kävellä yöllä yksin kotiin sillä jos en ole Jennin kanssa liikenteessä useimmiten löytyy joku herrasmies saattamaan kotiin, mutta kummasti into loppui kun on pari kertaa kavunnut tänne vuoren päälle :)

La spiaggia - ranta

Rannat Genovassa ei ole parhaita mahdollisia: kivikkoisia tai kallioita. Mutta näin suomalaisesta näkökulmasta ranta on aina ranta, varsinkin kun se on al mare. Viikonloppuisin ollaan lähdetty junalla kauemas rannalle, ja rannat lähikylissä onkin ihan mukavia. Jostain syystä kaikki yrittävät väittää täällä että kunnon hiekkarantaa ei löydy Genovan läheltä, mutta pari viikkoa sitten löysimme kohtuu läheltä rannan joka oli juurikin niin hienoa hiekkaa ku rannan kuulukin olla.
Paikalliset käyvät Genovassa rannalla Nervissä, joka on n.puoli tuntia keskustassa. Auringon ottoon paikka ei ole kovinkaan ideaali sillä siellä on pelkkää kalliota, mutta en oo eläessäni nähny niin kirkasta vettä kuin mitä siellä oli. Vaikka ui kuinka syvällä näki ihan selväsi pohjassa uiskentelevat pikkukalat.
Omaksi suosikkirannaksi muotoutui kuitenkin yleinen ranta, joka oli 10 minuutin bussimatkan päässä keskustassa. Ranta oli kivikkoinen ja uimaan meneminen oli hankalaa, mutta rannalta saimme uuden kaverin. Makoilimme rauhassa rannalla ja kummallinen yliruskee bodaripappa aina vilkuili meitä välillä. Hetken päästä kyseinen pappa tuli italiaks kysymään yheltä saksalaiselta pojalta että mistä ollaan kotosin, ja vastas totta kai että saksasta. Sen jälkeen pappa osotti mua ja Lauraa ja kysy että ollaanko mekin myös, johonka saksalainen poika vastas että ei, me ollaan suomesta. Sen jälkeen pappa sano meille hyvin selkeällä suomen kielellä "minä ymmärrän teitä". Kyseinen herrasmies on ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja puhu aivan tolkuttoman hvyää suomea siihen nähden ettei ilmeisesti missään vaiheessa ollut asunut pitkään suomessa. Tämän jälkeen oli aina pakko mennä juurikin tuolle rannalle juttelemaan mukavia suomalais-italialaisen sedän kanssa :)

Genova - La mia città

Alkupäivät Genovassa menivät huonetta etsiessä ja yliopiston byrokratian kanssa tapellessa. Kuitenkin jo ensisilmäyksellä kaupunki vaikuttu lupaavalta: paljon palmuja ja vielä parempaa – satama joka on täynnä laivoja, joten jos tästä kaupungista ei löydy sitä kauan haettua veneen omistajaa niin sitten voi kyllä heittää kirveen kaivoon.

Kaupunki on levitäytynt pitkälle meren ja vuoriston väliin. Ainoa hyvä puoli alkupäivien hostellissa oli maisemat. Hostelli oli korkealla vuoren rinteellä, joten sieltä näki mukavasti koko kaupungin. Perugia oli hyvää koulutusta Genovaa varten muutenkin kuin kielen suhteen, sillä lopulta kun löydettiin kämppä, niin sehän sijaitsee kohtuullisen korkealla, joten edelleen saa päivittäin kivuta ja kavuta mäkiä ja rappusia. Korkealla kun ollaan niin voisi kuvitella että maisemat on komeat, mutta ainoa silmänilo ikkunasta on huoltoasema, jossa toisinaan saattaa olla joku nuorempi adonis töissä. Kämpän läheltä tosin löytyy punto di vista, josta on komeat näkymät.

Suunnistaminen kaupungissa oli varsinkin alkuunsa kohtuullisen mielenkiintoista. Useimmilla kaduilla on käytössä tuplanumerointi, eli asuinraput ja liikkeet on numeroitu erikseen. Numero 5:n jälkeen seuraava voi aivan hyvin olla 170 ja numero 7 tulee jossain kaukana vastaan. Lisä hankaluuksia tulee siitä että karttoihin on merkitty ainoastaan viat ja piazzat. Genovassa on kuitenkin lisäksi largoja (katu levenee hetkeksi), salitoja (mäki), passoja (??), scaletteja (portaat), vicoja (kapea kuja) jne. Kysyvä ei tietenkään tieltä eksy ja tuntuu että paikalliset ovat innokkaita neuvomaan reittiä, erityisesti silloin kun eivät tiedä lainkaan missä kyseinen paikka on. Tästä syystä on kerta jos toinen ravattu katuja eestaas kun on seurattu paikallisten neuvoja.

Vicot ovat yksi Genovan tunnusmerkki. Kaupungissa on paljon kapeita katuja korkeiden talojen välissä. Nämä kujat on päivisinkin kohtuullisen pimeitä ja jossain määrin arveluttavan näköisiä paikkoja. Illalla tai varsinkaan yöaikaan ei kannata kovin pitkälle lähteä kujille kulkemaan, mutta päivisin parhaat kaupat ja focacceriat löytyvät juurikin näiltä kujilta kunhan tietää minne menee.

Satama on toinen mistä kaupunki on kuuluisa. Ilta-aikaan satama on kivan näköinen kunhan pysyttelee sopivasti (italialaisten) ihmisten ilmoilla. Periaatteessa pussikaljottelu on kaupungissa kielletty, mutta kertaakaan poliisit eivät ole tulleet sanomaan mitään kun ollaan istuttu iltaa satamassa. Veneitä satamasta löytyy joka lähtöön. On isoa risteilijäalusta, öljytankkereita, pikku purkkeja sekä tietenkin aikas hulppeita jahteja.

Arezzo - La vità è bella

Arezzo on toscanalainen pikkukylä lähellä Umbrian ja Toscanan rajaa. Tunnetuksi Arezzon tekee se, että elokuva La vità è bella (Elämä on ihanaa) on kuvattu siellä, ja ympäri kaupunkia löytyy kylttejä elokuvan tapahtumista.
Arezzon kiertää help osti parissa tunnissa ympäri, varsinkin jos ei pysähdy jokaista kirkkoa ihmettelmään. Kuukauden jälkeen on tullut jonkinäköinen yliannostus kirkkoja kohtaan. Kaupunki oli juuri sen näköinen miltä italialaisen pikkukylän tuleekin näyttää, lisäksi rakennuksissa oli paljon hienoja yksityiskohtia, joita ei heti ensinäkemältä huomannut. Talot on mukavan ki rjavia verrattuna Perugiaan, jossa suurin osa taloista on Turun linnan värisiä :)
Mitään erikoista kaupungista ei jää käteen, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka, jos on elokuvan nähnyt.

Rimini - Looking for some hot stuff

Rimini, tuo italialaisten ruotsin laiva, lomaparatiisi, jonne mennään tekemään asioita, joita ei äidin valvovan silmän alla voi tehdä. Ahkeran opiskelun jälkeen mekin päätimme palkita itsemme viikonlopulla al mare.
Riminin kauniit rannat on täynnä tuoleja ja ombrelloneja, joten ilman maksua ei ole asiaa rannalle. Mutta muutamalla eurolla saa otettua lokoisan asennon rannalla ja pääsee pulahtamaan mereen.
Iltaa pääsee viettämään lukuisiin ulkoilma diskoteekkeihin, joihin ei onneksi ole sisäänpääsymaksua, joten paikkaa voi vaihtaa mielen mukaan. Alkuilta sujui Torquiasissa, jossa pääsee hiekalle tanssimaan, mutta paikan ikähaarukka oli romahtanut muutaman vuoden aikaisemmista kerroista. Tai sitten on itse vaan vanhentunut... :| Laiturin päässä oleva Rock Island tarjosi taas parastaan. Bilebändi soitti 70-luvun diskohittejä ja tunnelma oli lähellä kattoa.
Muutenkin tutti posto Riminissä, naiset kissoja ja miehillä kireät farkut ja kaulukset pystyssä :) Perinteitä kunnioittaen piti juoda mojitoa ja tilata gelato fragolalla. Ja vaikka riminiläinen rantagigolo jäi saamatta tällä kertaa niin Rimini mi piace sempre!!

Il forno – uuni

Tulipa päivä, jolloin päätin että on syytä leipoa focaccia, kun kerran Italiassa ollaan. Tein taikinan, pilkoin kasvikset ja kaulin aineet pellille. Laitoin uunin päälle, mutta merda mitään ei tapahtunutkaan. Valo ei syttynyt eikä uuni lämmennyt. Tarkistin sulakkeet ja etsin josko uunin läheisyydestä löytyisi töpseliä tms. Tyhjä arpa. Päätin että tavalla tai toisella focaccia pitää saada kypsennettyä ja ajattelin että josko se onnistuisi hellalla. Ehkäpä kaasuhellan liekin päälle voi laittaa uunipellin. Hetken päästä alkoi nousta pientä palaneen käryä, leivinpaperi ei ilmeisesti ollut yhtämieltä aikeistani. No seuraava yritys oli että josko focaccian voisi valmistaa höyryttämällä. Kattilallinen vettä kiehumaan ja uunipelti päälle. Aika heikko yritys tämäkin. Vielä epätoivoinen etsintä ympäri keittiötä. Toiselta puolella keittiötä oli valonkatkaisija jossa oli numerot 0 ja 1. Mikäs tämä on? Painoin katkasimen päälle ja voilà – uuni on päällä. Ei muuta kun focaccia uuniin ja yrittämään. Lopulta tuotos on valmis ja näyttää hyvältä. Todennäköisesti se on kuitenkin hieman kärsinyt matkan varrella, mutta eiköhän se ihan syötävää loppuviimein ole.

Immediate retroterra – Lähiympäristö

Perugia ei sijaitse Italian päärautateiden varrella, joten junayhteydet kaupungista on huonot. Muutamiin lähipitäjiin kuitenkin pääsee kohtuullisen pienellä vaivalla, ja näissä onkin tullut siksi vierailtua. Assisi on fransiskaani munkkien isän kotikaupunki ja sen kunniaksi kaupunki ontäynnä kirkkoja ja basilicoja. Assisi on rakennettu vuoren rinteelle, mikä tarkoitti taas jatkuvaa kapuamista. Kaupungin ylälaidalla on Rocca maggiore ja Rocca minore eli vanhat linnan rauniot. Maisemat oli ihan komeat, mutta muuten paikka on lähinnä kivirykelmä. Eksyttiin myös messaan eli katoliseen jumalanpalvelukseen, jossa meno oli hieman suurellisempaa kotimaiseen verrattuna. Edessä oli parikymmenpäinen kuoro, torvisoittokunta sukkahousuineen sekä jostain syystä sotilaita. Sotilaille on keksitty Italiassa muutakin hyötykäyttöä, kuten television sääennustukset.

Cascata delle Marmore on roomalaisten rakentama vesiputous, jota on ajan mittaan muunneltu. Vesiputouksen ympäristöön on rakennettu kulkureittejä, joten jälleen kerran pääsimme tutustumaan mäkikävelyyn. Balcone degli innamoratilta pääsi näkemään vesiputouksen todella läheltä, mutta sitä ennen piti kulkea vettä tihkuvan tunnelin päähän ja juoksemaan pienemmän vesiputouksen läpi. Päivä tosin oli niin kuuma, että kylmä suihku tuli ihan tarpeeseen. Ahkeroinnin jälkeen piti mennä hyvin ansaitulle birralle.

Fare la spesa – Ostaa ruokaa

Un supermercato voi tarkoittaa mitä tahansa ”oikeasta” supermarketista huoneen kokoiseen pikkukauppaan, jossa myydään ruokaa. Italialaiset eivät ole oppineet amerikkalaisen supermarkettikulttuurin iloja, joten kunnollisia ruokakauppoja ei ole Perugiassa kovin tiheään. Asunto on mukavalla paikalla, jos Siwan kokoinen kauppa löytyy 500m säteellä asunnosta. Asunto on oikein hyvällä paikalla jos suomalaisittain lähikauppa on korkeintaan 1km. Jos asunto on oikean supermarketin vieressä, asunto on todennäköisesti kaukana keskustasta sillä lähimmät supermarketit ovat keskustasta n. 10 – 15 minuutin bussimatkan päässä.

Ruoka on kuitenkin tärkeä osa italialaista elämän tapaa. Jostain syystä italialaiset haluavat hakea ruokansa useasta eri pikkukaupasta. Jonkun tyyppinen alimentaro löytyykin lähes joka kadun kulmasta. Panetteriaan mennään, kun halutaan ostaa leipää, macelleria kutsuu kun on tarvetta lihalle, ortolano myy kasvikset jne. Ja tietysti gelateria kutsuu joka päivä...

Perugiasta löytyy myös katujen syövereistä Mercato coperto, joka on katettu ulkoilma kauppahalli, joka toimii lähes supermarketin korvikkeena. Ruoka on halvempaa kuin marketeissa ja myyjät ovat innokkaita kertomaan mitä mistäkin raaka-aineesta voi valmistaa. Mercato coperto on tosin auki vain aamupäivisin, joten tunnollisen koululaisen, joka ei vapaa-aamuna halua herätä aikaisin, on useimmiten tyydyttävä pikkukauppoihin.

Perugia

Perugia on n. 160000 asukkaan yliopistokaupunki Umbrian maakunnassa. ”Normaalien” kaupunkilaisten lisäksi kaupungissa on n.40000 opiskelijaa, joten nuoria on paljon. Perugian katukuvassa on hyvin edustettuna Aasia, Eurooppa ja Amerikka sillä täällä on toinen Italian università per stranieri eli yliopisto, joka on keskittynyt opettamaan italian kieltä sekä kulttuuria ulkomaalaisille.
Kaupunki sijaitsee kukkulan päällä, joten maisemat ovat upeat. Suunnistaminen on helppoa sillä kaupungin ydinkeskusta centro storico sijaitsee kaikkein ylinpänä, joten (lähes) kaikki ylämäet vievät sinne. Keskustasta ei löydy tasaista maata ollenkaan ja mäet ovat todella jyrkkiä. Ensimmäisinä päivinä huomasikin pohkeissa, että jalat ovat joutuneet tekemään jotain. Centro storicon kadut ovat ahtaita ja parkkitilaa ei ole. Tästä syystä autoilu on ulkopuolisilta kielletty centro storicon alueella. Keskustan alapuolella on isoja parkkialueita, joista pääsee hissillä tai liukuportailla nousemaan ylös sykkeeseen ja tämä helpottaa myös laiskaa jalankulkijaa.
Jos Italiassa kysyy, että missä on un bar, päätyy todennäköisesti paikkaan, jossa ei myydä mitään kahvia vahvempaa. Jos haluaa paikkaan, jonka suomalainen käsittää baariksi, pitää ottaa suunnaksi un locale. Näitä on Perugiassa paljon ja niissä on mukava istuskella iltaisin, mutta myös kaupungin keskusaukiolla istuskelee paljon nuoria iltaisin. Pullosta juominen kadulla on kiellettyä kello kahdeksan jälkeen, joten tapana on hakea aukion reunalla olevista localeista janojuomat muovituopissa ja mennä duomon portaille istumaan. Italia ei ole yökerhojen luvattu maa, Perugiassa on ainoastaan yksi disko, joka aukeaa yhdeltä yöllä. Toinen yökerhoa muistuttava rakennelma on kaupungin ulkopuolella. Siellä on muutamana arki-iltana bileet, jonne pääsee bussikuljetuksella. Takaisin keskustaan pääsee ainoastaan neljältä aamulla, joten siihen asti on bailattava ankarasti...