Arezzo - La vità è bella

Arezzo on toscanalainen pikkukylä lähellä Umbrian ja Toscanan rajaa. Tunnetuksi Arezzon tekee se, että elokuva La vità è bella (Elämä on ihanaa) on kuvattu siellä, ja ympäri kaupunkia löytyy kylttejä elokuvan tapahtumista.
Arezzon kiertää help osti parissa tunnissa ympäri, varsinkin jos ei pysähdy jokaista kirkkoa ihmettelmään. Kuukauden jälkeen on tullut jonkinäköinen yliannostus kirkkoja kohtaan. Kaupunki oli juuri sen näköinen miltä italialaisen pikkukylän tuleekin näyttää, lisäksi rakennuksissa oli paljon hienoja yksityiskohtia, joita ei heti ensinäkemältä huomannut. Talot on mukavan ki rjavia verrattuna Perugiaan, jossa suurin osa taloista on Turun linnan värisiä :)
Mitään erikoista kaupungista ei jää käteen, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka, jos on elokuvan nähnyt.

Rimini - Looking for some hot stuff

Rimini, tuo italialaisten ruotsin laiva, lomaparatiisi, jonne mennään tekemään asioita, joita ei äidin valvovan silmän alla voi tehdä. Ahkeran opiskelun jälkeen mekin päätimme palkita itsemme viikonlopulla al mare.
Riminin kauniit rannat on täynnä tuoleja ja ombrelloneja, joten ilman maksua ei ole asiaa rannalle. Mutta muutamalla eurolla saa otettua lokoisan asennon rannalla ja pääsee pulahtamaan mereen.
Iltaa pääsee viettämään lukuisiin ulkoilma diskoteekkeihin, joihin ei onneksi ole sisäänpääsymaksua, joten paikkaa voi vaihtaa mielen mukaan. Alkuilta sujui Torquiasissa, jossa pääsee hiekalle tanssimaan, mutta paikan ikähaarukka oli romahtanut muutaman vuoden aikaisemmista kerroista. Tai sitten on itse vaan vanhentunut... :| Laiturin päässä oleva Rock Island tarjosi taas parastaan. Bilebändi soitti 70-luvun diskohittejä ja tunnelma oli lähellä kattoa.
Muutenkin tutti posto Riminissä, naiset kissoja ja miehillä kireät farkut ja kaulukset pystyssä :) Perinteitä kunnioittaen piti juoda mojitoa ja tilata gelato fragolalla. Ja vaikka riminiläinen rantagigolo jäi saamatta tällä kertaa niin Rimini mi piace sempre!!

Il forno – uuni

Tulipa päivä, jolloin päätin että on syytä leipoa focaccia, kun kerran Italiassa ollaan. Tein taikinan, pilkoin kasvikset ja kaulin aineet pellille. Laitoin uunin päälle, mutta merda mitään ei tapahtunutkaan. Valo ei syttynyt eikä uuni lämmennyt. Tarkistin sulakkeet ja etsin josko uunin läheisyydestä löytyisi töpseliä tms. Tyhjä arpa. Päätin että tavalla tai toisella focaccia pitää saada kypsennettyä ja ajattelin että josko se onnistuisi hellalla. Ehkäpä kaasuhellan liekin päälle voi laittaa uunipellin. Hetken päästä alkoi nousta pientä palaneen käryä, leivinpaperi ei ilmeisesti ollut yhtämieltä aikeistani. No seuraava yritys oli että josko focaccian voisi valmistaa höyryttämällä. Kattilallinen vettä kiehumaan ja uunipelti päälle. Aika heikko yritys tämäkin. Vielä epätoivoinen etsintä ympäri keittiötä. Toiselta puolella keittiötä oli valonkatkaisija jossa oli numerot 0 ja 1. Mikäs tämä on? Painoin katkasimen päälle ja voilà – uuni on päällä. Ei muuta kun focaccia uuniin ja yrittämään. Lopulta tuotos on valmis ja näyttää hyvältä. Todennäköisesti se on kuitenkin hieman kärsinyt matkan varrella, mutta eiköhän se ihan syötävää loppuviimein ole.

Immediate retroterra – Lähiympäristö

Perugia ei sijaitse Italian päärautateiden varrella, joten junayhteydet kaupungista on huonot. Muutamiin lähipitäjiin kuitenkin pääsee kohtuullisen pienellä vaivalla, ja näissä onkin tullut siksi vierailtua. Assisi on fransiskaani munkkien isän kotikaupunki ja sen kunniaksi kaupunki ontäynnä kirkkoja ja basilicoja. Assisi on rakennettu vuoren rinteelle, mikä tarkoitti taas jatkuvaa kapuamista. Kaupungin ylälaidalla on Rocca maggiore ja Rocca minore eli vanhat linnan rauniot. Maisemat oli ihan komeat, mutta muuten paikka on lähinnä kivirykelmä. Eksyttiin myös messaan eli katoliseen jumalanpalvelukseen, jossa meno oli hieman suurellisempaa kotimaiseen verrattuna. Edessä oli parikymmenpäinen kuoro, torvisoittokunta sukkahousuineen sekä jostain syystä sotilaita. Sotilaille on keksitty Italiassa muutakin hyötykäyttöä, kuten television sääennustukset.

Cascata delle Marmore on roomalaisten rakentama vesiputous, jota on ajan mittaan muunneltu. Vesiputouksen ympäristöön on rakennettu kulkureittejä, joten jälleen kerran pääsimme tutustumaan mäkikävelyyn. Balcone degli innamoratilta pääsi näkemään vesiputouksen todella läheltä, mutta sitä ennen piti kulkea vettä tihkuvan tunnelin päähän ja juoksemaan pienemmän vesiputouksen läpi. Päivä tosin oli niin kuuma, että kylmä suihku tuli ihan tarpeeseen. Ahkeroinnin jälkeen piti mennä hyvin ansaitulle birralle.

Fare la spesa – Ostaa ruokaa

Un supermercato voi tarkoittaa mitä tahansa ”oikeasta” supermarketista huoneen kokoiseen pikkukauppaan, jossa myydään ruokaa. Italialaiset eivät ole oppineet amerikkalaisen supermarkettikulttuurin iloja, joten kunnollisia ruokakauppoja ei ole Perugiassa kovin tiheään. Asunto on mukavalla paikalla, jos Siwan kokoinen kauppa löytyy 500m säteellä asunnosta. Asunto on oikein hyvällä paikalla jos suomalaisittain lähikauppa on korkeintaan 1km. Jos asunto on oikean supermarketin vieressä, asunto on todennäköisesti kaukana keskustasta sillä lähimmät supermarketit ovat keskustasta n. 10 – 15 minuutin bussimatkan päässä.

Ruoka on kuitenkin tärkeä osa italialaista elämän tapaa. Jostain syystä italialaiset haluavat hakea ruokansa useasta eri pikkukaupasta. Jonkun tyyppinen alimentaro löytyykin lähes joka kadun kulmasta. Panetteriaan mennään, kun halutaan ostaa leipää, macelleria kutsuu kun on tarvetta lihalle, ortolano myy kasvikset jne. Ja tietysti gelateria kutsuu joka päivä...

Perugiasta löytyy myös katujen syövereistä Mercato coperto, joka on katettu ulkoilma kauppahalli, joka toimii lähes supermarketin korvikkeena. Ruoka on halvempaa kuin marketeissa ja myyjät ovat innokkaita kertomaan mitä mistäkin raaka-aineesta voi valmistaa. Mercato coperto on tosin auki vain aamupäivisin, joten tunnollisen koululaisen, joka ei vapaa-aamuna halua herätä aikaisin, on useimmiten tyydyttävä pikkukauppoihin.

Perugia

Perugia on n. 160000 asukkaan yliopistokaupunki Umbrian maakunnassa. ”Normaalien” kaupunkilaisten lisäksi kaupungissa on n.40000 opiskelijaa, joten nuoria on paljon. Perugian katukuvassa on hyvin edustettuna Aasia, Eurooppa ja Amerikka sillä täällä on toinen Italian università per stranieri eli yliopisto, joka on keskittynyt opettamaan italian kieltä sekä kulttuuria ulkomaalaisille.
Kaupunki sijaitsee kukkulan päällä, joten maisemat ovat upeat. Suunnistaminen on helppoa sillä kaupungin ydinkeskusta centro storico sijaitsee kaikkein ylinpänä, joten (lähes) kaikki ylämäet vievät sinne. Keskustasta ei löydy tasaista maata ollenkaan ja mäet ovat todella jyrkkiä. Ensimmäisinä päivinä huomasikin pohkeissa, että jalat ovat joutuneet tekemään jotain. Centro storicon kadut ovat ahtaita ja parkkitilaa ei ole. Tästä syystä autoilu on ulkopuolisilta kielletty centro storicon alueella. Keskustan alapuolella on isoja parkkialueita, joista pääsee hissillä tai liukuportailla nousemaan ylös sykkeeseen ja tämä helpottaa myös laiskaa jalankulkijaa.
Jos Italiassa kysyy, että missä on un bar, päätyy todennäköisesti paikkaan, jossa ei myydä mitään kahvia vahvempaa. Jos haluaa paikkaan, jonka suomalainen käsittää baariksi, pitää ottaa suunnaksi un locale. Näitä on Perugiassa paljon ja niissä on mukava istuskella iltaisin, mutta myös kaupungin keskusaukiolla istuskelee paljon nuoria iltaisin. Pullosta juominen kadulla on kiellettyä kello kahdeksan jälkeen, joten tapana on hakea aukion reunalla olevista localeista janojuomat muovituopissa ja mennä duomon portaille istumaan. Italia ei ole yökerhojen luvattu maa, Perugiassa on ainoastaan yksi disko, joka aukeaa yhdeltä yöllä. Toinen yökerhoa muistuttava rakennelma on kaupungin ulkopuolella. Siellä on muutamana arki-iltana bileet, jonne pääsee bussikuljetuksella. Takaisin keskustaan pääsee ainoastaan neljältä aamulla, joten siihen asti on bailattava ankarasti...