Etukäteistiedot varoittelivat että Firenzessä saattaisi olla kylmää, mutta kukaan meistä ei arvannut että kuinka kylmää siellä oikeasti sitten oli. Asteista ei ole hajuakaan, varmaan päivisin kuitenkin oltiin plussan puolella. Pipo ei siis tullut turhaan mukaan. Suurin valituksen aihe oli kuitenkin se, että sisälläkin oli niin p**keleen kylmä. Hostellissa meidän huoneessa ei jostain kumman syystä toiminut lämmitys, joten yöpakkasten paukkuessa yksinkertaiset ikkunat eivät paljon tuo iloa. Kahden täkin ja villapaidankin jälkeen sai vielä palella ja lopputuloksena 2/3 seurueestamme sairastui.
Seuraava suuri murheemme oli kahvilan löytäminen. Muutama tunti patikointia kylmässä alkaa kummasti kolottamaan kahvi/teehammasta. Firenze on kuitenkin melkoinen turistikaupunki, joten kohtuuhintaisen kahvilan löytäminen oli vaikeaa. Varsinkin kun meillä oli (ilmeisesti aivan kohtuuton) vaatimus, että haluaisimme hetken istua. Suurimmassa osassa kahviloista ei ollut istumapaikkoja ollenkaan vaan kahvin sai pelkästään tiskiltä. Ja ne kahvilat joissa istumapaikkoja oli, sai maksaa aika suolaisen istumalisän: kahvi euron tiskillä kolme pöydässä. Ja sama lisä tulee uudestaan leivän hintaan. Kiitos ei. Lopulta löytyi paikka, jossa pöydässä joutui lisähintaa maksamaan yhteensä reilun euron, mutta vajaa tunti sitä ennen täytyi harhailla.
Ei se reissu kuitenkaan täyttä tuskaa ollut. Firenze on kaunis kaupunki, jossa kaikki päänähtävyydet on suhteellisen pienen alueen sisällä, joten kävellen pääsee joka paikkaan. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin kirkkoja läpi. Ylhäällä oleva kuva on napattu Duomon katolta, josta näki koko Firenzen punatiilisine kattoineen. Kiipeäminen Duomoon ei ollut yhtä ahdistavaa kuin Roomassa eikä väkeä muutenkaan ollut liikaa. Ja lisäksi samalla pääsi ihailemaan läheltä Duomon kattofreskoa, joka oli vaikuttava. Siinä oli kuvattu helvetti ja taivas ja jotain siltä väliltä. Kirkon pelottelutaktiikka on ollut melkoinen sillä helvetissä näytettiin tungettavan tulikeppiä jos johonkin reikään...
Toisena päivänä perehdyimme renesanssiajan maalaustaiteeseen ja patsasteluun. Medicin suku kokosi aikoinaan järkyttävät määrät taidetta kaupunkiin, kun ei kerran pikkurahasta ollut puutetta. Ensiksi kierrettiin Uffizin galleria, jossa löytyi valikoimasta Da Vincia, Botticellia, Rafaelloa, Michelangeloa, Rubensia, Rembrandtia jne. Eipä sillä että itse mitään taiteesta ymmärtäisin, mutta olihan niitä hieno nähdä. Tosin noin tuhannen taulun kohdalla rupesi ehkä mielenkiinto hieman herpaantumaan. Päivän taideähky kruunattiin vielä Palazzo Pittillä, jossa Medicit asuivat ennen muinoin. Sieltä löytyi lisää taidetta sekä esimerkiksi Napoleonin vessa.
Matkan aikana näimme myös sen maailman kuuluisimman Davidin. Ei siis Beckhamia vaan Michelangelon veistos, joka majaili yhdellä Firenzen monista aukioista. Oikean puoleinen komistus patsaskollaasissa on viinin jumala Bacchus, joka on varoittava esimerkki siitä mitä liian iloinen elämä voi ihmiskeholle tehdä...
Nessun commento:
Posta un commento