Ne harvat päivät jolloin täällä sataa vettä ovatkin sitten hieman kaoottisempia. Yleensä niihin yhdistyy kova tuuli, jolloin perussontsasta ei ole paljoa apua. Ja koska kaupungin liikenne perustuu siihen että ihmiset kulkevat vespoillaan töihin ja kouluun, niin sadepäivinä ruuhka on järkyttävä ja busseissa saa kokea lähimmäisenrakkautta aivan tarpeeksi.
Venditori ambulanti ovat evoluution myötä kehittäneet hyvän selviytymiskeinon talven varalle. Siinä missä koti-Suomssa kurret vaihtavat talveksi turkin väriä, täällä aurinkolasikauppiaat ilmestyvät sateen tullen joka nurkalle myymään sateenvarjoja. Joten jos sonikka on jäänyt kotiin tai hajoaa tuulen mukana niin non c'è problema. Tämän kyllä kaipaisi Suomeenkin.
Ruskaa täällä ei näy samalla tavalla kuin Suomessa. Palmut ovat ainakin vielä hyvin hengissä, mutta osa lehtipuista vain ruskistuu ja tiputtaa lehtensä. Ei kovin kaunista. Pientä punerrusta näkyi Santa Margherita di Liguriassa (Ligurian pyhä päivänkakkara :)), jossa käytiin vajaa kuukausi sitten haistelemassa raikkaita ilmoja. Siellä näkyi muuten myös muutama kotoinen pullasorsa, ja hullujen suomalaisten oli pakko koti-ikävissään räpsiä muutama kuva. Pullaa ei ikävä kyllä ollut mukana.
Viikonloppuna kutsuu Firenze, jossa sääennusteiden mukaan on luvassa yöpakkasia ja mahdollisesti räpäskää taivaasta :/ Saas nähdä miten käy. Pipon taidan kuitenkin ottaa mukaan...
Nessun commento:
Posta un commento