Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin reissu. Tammikuu on kyllä varmaan ollut yksi reissun rankimpia kuukausia. Tentit, junassa istuminen ja kaikki muu käytännön säätö on tuonut ressiä helppoon elämään. Opintorekisteriotteen saaminen ei todellakaan ollut helppoa, enkä jaksa edes kirjoittaa netin katkaisemisesta. Se ei ainakaan hetkeen vielä edes katkea, tarvitaan vielä vähintään muutama kirje, käynti liikkeessä, muutama jonotusnumero jne. Onneksi tässä maassa asiointi on helppoa.
Viimeiset päivät on menny juhliessa ja syödessä. Hauskaa on ollut, mutta toisaalta samalla on todella haikea fiilis kun melkein joka kerta joutuu jonkun hyvästelemään. Perjantaina juhlittiin Philippen läksiäisiä ja lauantaina oli vuorossa meidän läksärit. Lahjaksi saatiin saksalaistiimiltä&Philippeltä isot pahvit, joihin oli liimattu kuvia matkan varrelta. En olisi ehkä ihan kaikkia näitä kuvia itse valinnut...antavat hieman kyseenalaisen kuvan reissusta :) Mutta aivan ihana muisto. Ja Laura oli polttanut meille levyt jotka sisältävät kaikki matkan hitit. Tämän parissa voi myöhemmin fiilistellä.
Tänään on vuorossa viimeinen pizza, yritetään hieman jättää myös positiivisia muistoja tästä maasta :) Huomenna illalla alkaa matka kohti Suomea. Tiedän jo etukäteen että lähtö tulee olemaan kamala, sillä kaikki tänne jäävät tulevat asemalle hyvästelemään. Onneksi lähdetään Jennin kanssa yhdessä, joten kun tulee tippa voidaan nyyhkiä yhdessä. Lohdutuksesi otetaan hieman vino rossoa mukaan junamatkalle. Yö lentokentällä puolestaan voitetaan kotipizzan ja lambrusco-pullon kera. Tämä on viimeinen posti tänne, blogi hiljenee. Pian nähdään :)
Nessun commento:
Posta un commento