Seuraavana aamuna oli jälleen tiedossa aikainen herätys ja nokka kohti Napolia. Iltapäivällä olin perillä, hain turistitoimistosta kartan käteen ja eikun menoksi. Ensivaikutelma rautatieaseman ulkopuolella oli mamma mia, che casino!!! Katua ylittäessä sai tosissaan juosta sillä autot ja vespat tuntuivat suorastaan tähtäävän jalankulkijoihin. Jonkin verran oli liikennevaloja mutta puoletkaan niistä ei ollut toiminassa ja Napolissa tuntuivat sekä vihreä että punainen tarkoittavan sitä että saa mennä. Mukavana lisänä oli epämääräiset peräänhuutelijat aseman nurkilla...
Ensimmäinen etappi oli Napolin Duomo, jossa ei ollut kyllä mitään erikoista, kiinnikin vielä niin ei päässyt edes sisälle kurkkimaan. Sieltä jatkoin centro storicoon Spaccanapolille, eli pitkälle kadulle joka halkaisee Napolin. Matkalla poikkesin sivukujilta hakemaan evääksi palan pizzaa kun kerran sen syntysijoilla olin, ja olihan se hyvää :P Spaccanapolilta matka jatkui ostoskadulle josta löytyi Bershka ja väkisinhän sieltä aleilta tarttui tavaraa mukaan.
Napolin satamaseutu oli oikein leppoisan näköistä seutua, paljon paatteja ja kalastelijoita ja kun muutenkin oli oikein lämmin päivä niin siellä oli mukava käppäillä. Liikennettä lukuunottamatta Napoli oli oikeastaan ihan positiivinen yllätys. Vaikka jäteongelmat olivat päällänsä niin keskusta oli siisti. Tai ei siis missään nimessä siisti normaalissa mittakaavassa, mutta verrattuna lehtikuviin joita Napolin jätevuorista on nähnyt. Mukava vaihteeksi käydä kaupungissa joka ei ole täysin turistien valtaama.
Illalla hyppäsin junaan ajatuksena päästä Salernoon. Hetken aikaa kun olin junassa istunut niin tuli kuulutus että kaikki junat Napolin asemalla ovat hetkellisesti pois käytöstä, mielenosottajat ovat vallannet raiteet. Tilannetta kesti reilun tunnin verran, jonka jälkeen junat taas kulkivat hetken aikaa, mutta pian tuli taas kuulutus että eipäs kuljetakaan ja että kaikkien pitää poistua junista. Junat olivat odotelleet niin pitkään että puolet lähdöistä oli pakko jättää tekemättä. Lähdin kiireellä sitten katsomaan että mikä olisi seuraava Salernoon menevä juna ja vajaan puolen tunnin päästä sellainen löytyi. Käpyttelin rauhassa junaa kohti, koska sen piti lähteä vasta tovin kuluttua, ja vastaan tuli konnari joka huusi että juokse, juokse juna lähtee. No ei muuta kuin jalat alle ja kipittämään. Vastaan tuli lisää konnareita pikkukärryautonsa kanssa ja he kanssa naureskellen tööttäilivät ja huutelivat että juokse juokse. Lopulta kun pääsin junaan niin siellähän sai istua reilun vartin ainakin ennen kuin se lähti... Huumorintajua ainakin riittää konnareilla :)
Nessun commento:
Posta un commento